Eliel Åberg

Eliel Wladimir Åberg (17. maaliskuuta 1861 Varkaus – 27. marraskuuta 1936 Kauniainen) oli suomalainen merikapteeni ja virkamies, joka sai merenkulkuneuvoksen arvonimen.[1]

Åbergin vanhemmat olivat rakennusmestari Gustaf Fredrik Åberg ja Anna Lovisa Snellman ja puoliso vuodesta 1890 Edla Kristina Sundström. Åberg kävi Joensuun lyseota ja opiskeli sitten Polyteknillisessä opistossa, mutta keskeytti opintonsa ja pestautui vuonna 1880 oululaiseen fregatti Toivoon. Hän suoritti perämiehen tutkinnon Oulun merikoulussa vuonna 1886 ja hankki merikapteenin pätevyyden vuonna 1888. Vuonna 1891 hän sai myös höyrylaivan päällikön pätevyyden. Åberg palveli useilla venäläisillä ja suomalaisilla aluksilla vuoteen 1899 asti. Luotsitarkastaja luotsi- ja majakkalaitoksen palveluksessa hänestä tuli vuonna 1900. Åberg toimi Saimaan merenmittausretkikunnan päällikkönä vuodesta 1907. Virastaan Åberg erosi vuonna 1912 ja toimi sitten vuoteen 1917 pankin virkailijana ja konttoripäällikkönä. Vuonna 1918 hänet nimitettiin Merenkulkuhallituksen merikartastolaitoksen vanhemmaksi assistentiksi ja vuonna 1819 koko merikartastolaitoksen päälliköksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1931 asti, toimien kuitenkin välillä muissa tehtävissä, kuten lyhyen ajan Merenkulkuhallituksen vt. pääjohtajana. Merenkulkuneuvoksen arvonimen Åberg sai vuonna 1931. Hän oli sotilasarvoltaan komentajakapteeni.[1][2]

Lähteet
  1. Eliel Åberg Biografiasampo. Viitattu 23.5.2022.
  2. 75-vuotias. Merenkulkuneuvos Eliel Åberg. Helsingin Sanomat, 17.3.1936, nro 75, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.5.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.