Elias Sehlstedt

Elias Sehlstedt, kirjailijanimi -dt, (8. joulukuuta 1808 Härnösand, Ruotsi – 22. kesäkuuta 1874 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen runoilija. Hänen isänsä toimi Härnösandissa kauppiaana. Sehlstedt kävi synnyinkaupungissa kimnaasin ja aloitti opinnot Uppsalassa 1829. Aikomus opiskella oikeustiedettä keskeytyi kuitenkin varojen puutteessa. Hän hankki muutaman vuoden ajan elantonsa kotiopettajantoimella, meni 1836 tullilaitoksen palvelukseen, oli vuodesta 1842 tulliselvittäjänä Memissä, 1847 "matkatarkastajana" Hornstullissa ja 1852 tullitarkastajana Sandhamnissa. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1869. Jo edellisenä vuonna Sehlstedt oli asettunut asumaan Tukholmaan Djurgårdenille. 1. toukokuuta 1875 paljastettiin hänen haudallaan Nya kyrkogårdenilla vapaaehtoisten rahoituksella hankittu muistomerkki, jossa on Frithiof Kjellbergin muotoilema pronssinen medaljonkimuotokuva.[1]

Elias Sehlstedt
Elias Sehlstedt
Henkilötiedot
Syntynyt	8. joulukuuta 1808 Härnösand, Ruotsi
Kuollut	22. kesäkuuta 1874 (65 vuotta) Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus	Ruotsi
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Salanimi	-dt
Äidinkieli	ruotsi
Tuotannon kieli	ruotsi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jo opiskeluaikana Sehlstedt kirjoitteli ahkerasti runoja. Hän sai 1832 nimimerkillä "-dt" joitakin runoja lehtiin, ja samana vuonna hän julkaisi Tukholmassa pienen runovihkon Norrlandsblommor af -dt. Sen jälkeen hän julkaisi useita runokokoelmia, ennen kuin 1861 ilmestyi ensimmäinen osa kokoelmasta Samlade sånger och visor, gammalt och nytt. Sitä seurasi neljä muuta, joista kolme ilmestyi hänen elinaikanaan 1862, 1867 ja 1871 ja 1876 viimeinen, johon sisältyy Arvid Ahnfeltin kirjoittama runoilijan elämäkerta. Carl Snoilsky julkaisi 1892 Sehlstedtin Sånger och visor i urval.[1]

Sehlstedt oli jo heti runoilijanuransa alussa hyvin suosittu, ja säveltäjät halusivat kilpaa säveltää hänen laulujaan. Nuorten opiskelijoiden lauluja "Den moderne kriganen" ja "Norrrlänningens hemlängtan" laulettiin pian kaikkialla Ruotsissa, samoin myöhempiä lauluja. Sehlstedtin laulut olivat pääasiassa humoristisia. Niiden sävy oli lempeän humoristista, tosin satiiriakin niissä on, mutta Sehlstedtin satiiri on ystävällistä, ei kitkerää, ja usein päällimmäisenä sävynä on idylli. Erityisen osan Sehlstedtin tuotantoa muodostavat hänen proosansa ja runomuotoiset humoristiset kuvaukset matkoista eri puolille Ruotsia. Kuvauksia ilmestyi ensin Svea folk-kalenderissa, ja yleisö otti ne laulujen tavoin myönteisesti vastaan.[1]