Eli Roth

Eli Raphael Roth syntyi juutalaiseen perheeseen Newtonin kaupungissa, Massachusettsissa. Hänen isänsä oli psykoanalyytikko ja äitinsä taiteilija.[1][2]

Roth oli naimisissa chileläisen näyttelijän Lorenza Izzon kanssa vuosina 2014-2019.[3][4]

Eli Roth aloitti kuvaamaan omia elokuvia lapsena nähtyään Ridley Scottin elokuvan Alien (1979).[5]

Opiskeluaikoina Roth kirjoitti ja ohjasi elokuvan nimeltään Restaurant Dogs, joka oli kunnianosoitus Tarantinon elokuvalle Reservoir Dogs (1992).[6]

Cabin Fever

Roth kirjoitti käsikirjoituksen elokuvalleen Cabin Fever vuonna 1995. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin se lopulta tehtiin elokuvaksi. Ensimmäiset yritykset myydä käsikirjoitus epäonnistui, koska studiot eivät tuona aikana uskoneet kauhugenren tuottavuuteen. Menestyselokuva Scream (1996) sai studiot kiinnostumaan genrestä uudelleen, mutta se ei auttanut Rothia; hänen ideansa olisi heidän mukaan pitänyt olla lähempänä Wes Cravenin elokuvaa.[7][8]

Vuonna 2001, Cabin Fever tuotettiin 1.5 miljoonan dollarin budjetilla, joka saatiin kerättyä yksityisiltä sijoittajilta. Elokuvan osti Lionsgate seuraavilla Toronton elokuvajuhlilla. Cabin Fever julkaistiin 2002, ja se oli Lionsgaten vuoden tuottavin elokuva. Roth tuli elokuvalla tunnetuksi kauhugenren piireissä. Quentin Tarantino kutsui elokuvaa "parhaaksi uudeksi yhdysvaltalaiseksi elokuvaksi" vuoden 2004 Premiere Magazinen haastattelussa.[9][10][11]

Hostel

Cabin Feverin menestyksen jälkeen Rothille tarjottiin monia ohjaustöitä, mutta hän oli epävarma kuinka edetä. Roth kertoi Tarantinolle (johon hän oli juuri tutustunut) alustavan ideansa kauhuelokuvalle, jota Tarantino piti mainiona.[12]

Hostel sai alkunsa Rothin nähtyä internetissä sivuston, jonka mukaan maksua vastaan pääsisi Thaimaahan kokeilemaan "miltä tuntuu murhata ihminen". Roth ajatteli ensiksi tehdä dokumentin aiheesta, mutta päätyikin käyttämään sitä pohjana hänen seuraavalle elokuvalle.[13]

Roth sai lisävarmuutta idealleen nähtyään sen hetken yhdysvaltalaisten kauhuelokuvien tyylistä poiketen väkivaltaisia aasialaisia elokuvia. Etenkin japanilaisen Takashi Miiken elokuva Audition (1999) vaikutti Rothiin.[14]

Hostel julkaistiin vuonna 2006. Vajaan viiden miljoonan dollarin budjetin elokuvana se tuotti kokonaisuudessaan (DVD-myynnit mukaanlukien) noin 100 miljoonaa. Kriitikoiden kesken elokuva jakoi mielipiteitä. New York Magazinen elokuvakriitikon David Edelsteinin mukaan Roth loi elokuvallaan subgenren "torture porn".[15][16]

Rothin mukaan kunkin aikakauden kauhuelokuvat kuvaavat sen ajan ihmisten pelkoja. Kauhuelokuvat toimivat ikään kuin "turvallisena" keinona päästää niitä ulos. Elokuvansa julkaisun jälkeen, Roth kertoi Hostelin suosion kuvastavan Irakin sodan luomia tunteita katsojissa.[17]

Thanksgiving

Vuonna 2007, Roth kirjoitti ja ohjasi fiktiivisen elokuvatrailerin "Thanksgiving" Robert Rodriquezin ja Tarantinon yhteisprojektiin Grindhouse (Death Proof ja Planet Terror). Kauhuelokuvien fanit innostuivat Rothin trailerista, ja vielä vuosien jälkeen ovat toivoneet hänen tekevän siitä kokopitkän elokuvan.[18]

Hostel: Part II

Roth halusi tehdä jatko-osan elokuvalleen Hostel, jossa hän keskittyisi enemmän murhia tekeviin liikemiehiin. Ensimmäisen elokuvan kohtaus, jossa Rick Hoffmannin esittämä hahmo pohtii kuinka hän haluaa tappaa uhrinsa sai Rothin mukaan yleisössä yllättävän vahvan reaktion. Hän halusi jäljitellä tätä tunnetta.[19]

Hostel: Part II julkaistiin vuonna 2007. Ensimmäisen tapaan, elokuva jakoi mielipiteitä. Rotten Tomatoesin konsensuksen mukaan Hostel: Part II tarjoaa "lisää tuttua sadismia ja gorea".[20]

Elokuva koki rahallista tappiota sen suuren piratoinnin määrän vuoksi. Sen uskottiin olevan ainakin siihen asti eniten laittomasti ladatuin elokuva.[21]

Hostel-sarjan viimeinen ja kolmas osa julkaistiin vuonna 2011. Se ei ole enää Rothin ohjaama.[22]

The Green Inferno

Rothin seuraava elokuva on kannibalismia sisältävä kauhuelokuva The Green Inferno (2013) Elokuvan inspiraation lähteenä toimi italialaiset eksploitaatiokauhuelokuvat, joista etenkin Ruggero Deotaton Kannibaalien polttouhrit (1980).[23][24]

Roth kritisoi elokuvassa modernia internetaktivismia.[25]

Lehti People's World kutsui elokuvaa "rasistiseksi" siitä miten se kuvasi alkuperäiskansan jäseniä kannibaaleina.[26]

Kauhukirjailija Stephen King ylisti elokuvaa twitter-tilillään.[27]

Knock Knock

Knock Knock (2015) on Rothin edellisistä poiketen psykologinen trilleri, jota tähdittää Keanu Reeves. Rothin mukaan elokuva on "Fatal Attraction milleniaalisukupolvelle, jolle mikään ei ole yksityistä". [28]

Muita elokuvan inspiraatioita oli muun muassa Funny Games (1997), Death Games (1977) ja Death and The Maiden (1994).[29]

Death Wish

Roth ohjasi vuonna 2018 uudelleenfilmatisoinnin elokuvasta Väkivallan vihollinen (1974). Elokuvan pääosaa esittää Bruce Willis.[30]

Elokuva sai osittain negatiivista huomiota kriitikoilta, jotka pitivät sitä "asekulttuuria" ylistävänä ja huonosti ajoitettuna juuri sattuneen Floridan koulusurman vuoksi.[31]

The House With a Clock In Its Walls

Elokuva on vuoden 2018 fantasia-komedia joka perustuu saman nimiseen John Bellairsin romaaniin. Pääosissa Jack Black ja Cate Blanchett.^lähde?

Rotten Tomatoesin konsensuksen mukaan elokuva on "viihdyttävää vaihtelua goren mestarille Eli Rothille".[32]

Fin (dokumentti)

Rothin ohjaamassa vuoden 2021 dokumentissa hän matkustaa ympäri maailmaa havainnoimassa haiden eväkauppaa ja sen katastrofaalisia efektejä.

Dokumentin yhtenä tuottajana toimi Leonardo DiCaprio. Se julkaistiin Discovery+ palvelussa.[33]

• Eli Roth Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Eli Roth – History of Horror amc.com