Jelena Guro

Jelena Guron isä oli Venäjän armeijan upseeri, Genrih Stepanovitš Guro, joka oli ranskalaista syntyperää. Hänen äitinsä oli taiteilija Anna Mihailovna Tšistjakova ja vanhempi sisar Jekaterina oli kirjailija.[1]

Jelena Guro ja Mihail Matjušin

Taidekoulutuksensa Guro aloitti neljätoistavuotiaana. Vuodet 1903–1905 hän opiskeli yksityisessä taidekoulussa, jossa tapasi tulevan aviomiehensä Mihail Matjušinin, joka oli säveltäjä ja viulisti.[1]

Vuonna 1905 Guro julkaisi ensimmäisen proosateoksensa ja vuonna 1909 kirjan, jossa oli proosaa, lyriikkaa ja draamaa. Samaan aikaan hän työskenteli jatkuvasti kuvitusten parissa. Vuonna 1911 hän aikoi julkaista satukirjan, mutta kustantaja kadotti käsikirjoituksen ja siihen liittyneet kuvitukset.[1]

Vuonna 1912 Gurolla todettiin leukemia. Hän jatkoi taiteellista työtään kirjallisuuden ja maalausten parissa ja vuonna 1912 häneltä ilmestyi teos ja vielä kuolinvuotena yksi teos lisää. Postuumi teos ilmestyi vuonna vuonna 1914. Guro kuoli isältään perimällään huvilalla Uudellakirkolla.[1]

Guron kirjallisia töitä on vaikea erottaa hänen kuvataiteestaan. Hän on molemmissa impressionisti, symbolisti, primitivisti ja futuristi. Hän pyrkii kummassakin tavoittamaan puhtaan aistihavainnon. Hän etsi tilan ja luonnon yhteyttä ja oli kiinnostunut antroposofiasta ja etsi henkistä neljästä ulottuvuutta. Hän pyrki myös jäljittelemään lasten tekemiä onomatopoeettisia ääniä. Hän teki kokeiluja myös suomen kielellä.[1] Guro oli kiinnostunut myös feminismistä ja piti sitä tärkeänä erityisesti kaupunkilaisnaisille. Hän itse sanoi että "joskus tunnen olevani äiti kaikelle".[1]