Ele
Ele on ihmisten välisessä viestinnässä keino korvata sanallinen viestintä tai vahvistaa tai muuten ohjata sen tulkintaa. Usein ihmiset eivät edes huomaa tekemiään eleitä vaan tekevät ne vaistonvaraisesti, samoin vastapuoli myös useimmiten tulkitsee eleet vaistonvaraisesti. Elekieleen kuuluu ruumiin eri osien asentoja ja liikkeitä. Elekielelle melko rinnasteisia ovat ilmeet ja äänensävyt.
Eleet
Eleet ovat osa retoriikkaa. Eleet ovat osa ilmausta ja toimivat puheen kanssa yhteistyössä. Ne voivat esimerkiksi luoda tilanteeseen sävyjä, joita ei ilmaista pelkkien sanojen avulla.
Elehtiminen on kulttuurisidonnaista: esimerkiksi ranskalaiset ja italialaiset elehtivät huomattavasti enemmän kuin suomalaiset.
Elehtiminen ei ole vain ihmiselle ominaista. Ihminen on tosin ainoa eläin, joka käyttää osoittavia eleitä. Simpanssit, gorillat ja orangit voivat oppia viittomakieltäkin, mutta eivät käytä osoittavia eleitä. Ihmiset taas osoittelevat niin katseella, päällä, silmillä kuin sormillakin.
Autismissa kommunikaatio eleillä ja ilmeillä on poikkeavaa.
Eletyypit
Deiktiset eleet tarkoittavat osoittavia eleitä, joilla opastetaan ja kiinnitetään huomiota esineisiin ja asioihin. Abstraktit deiktiset eleet ovat vertauskuvallisia.
Ikonisilla eleillä jäljitellään asioita, joista juuri puhutaan.
Metaforiset eleet vetävät vastaavuuksia ajattelun ja konkretian välille.
Kohesiiviset eleet tekevät yhteyksiä puheenaiheiden ja puheen osiin.
Syke-eleet korostavat merkittäviä sanoja tai asioita ja ilmenevät esimerkiksi iskuina tai napautuksina sormilla ja käsillä.
Katso myös
Lähteet
- Tiede-lehti: Puhe ja ele pelaavat yhteen[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ele Wikimedia Commonsissa