Elaia

Elaian poliksen kaupunkikeskus sijaitsi Aioliissa Vähän-Aasian länsirannikolla lähellä Kaikos-joen (nyk. Bakırçay) suuta. Paikka oli noin 24 kilometriä lounaaseen saman joen varrella sisämaassa sijainneesta Pergamonista, jonka satamana Elaia toimi. Strabonin mukaan Elaia sijaitsi joen eteläpuolella 12 stadioninmitan eli vähän yli kahden kilometrin päässä siitä, ja 120 stadioninmitan päässä Pergamonista.[2][3] Nykyisin kaupungin paikka on soisella alueella noin kolme kilometriä lounaaseen Zeytindağista.[5]

Kaupunki oli rakennettu Elaianlahtena tunnetun luonnonsatamalahden rannalle. Strabon piti lahtea osana Adramyttioninlahtea, mutta tämä on virhe. Lahden toiseksi pääksi hän nimeää Hydran niemen ja toiseksi Harmatoksen niemen. Rannikko alueella on siirtynyt antiikin ajoista kauemmaksi, joten nykyisin kaupungin paikka on sisämaassa. Pitanen kaupunki sijaitsi samalla rannikolla joen toisella puolella.[2][3]

Varsinainen kaupunki oli rakennettu tasangolle. Sen lähellä oli pieni kukkula, nykyiseltä nimeltään Maltepe, joka toimi kaupungin akropoliina eli linnavuorena. Sen korkeus on vain noin 20 metriä merenpinnasta laskettuna.[1][2][3] Elaian kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 25–100 neliökilometriä.[1]

Elaian historiasta tiedetään vain vähän.[1] Kreikkalaisen, Strabonin mainitseman perinteen mukaan sen perusti ateenalainen Menestheus miehineen Troijan sodan aikoihin.[3][6] Tämä tekisi siitä Aioliin vanhimman kreikkalaiskaupungin.[5] Strabon puhuu kaupungista aiolialaisena kaupunkina, mutta ei selitä, miten tämä olisi ollut mahdollista, jos perustajat tulivat Ateenasta. Elaia ei koskaan ollut Aioliin liiton jäsen, eikä esiinny Herodotoksen luettelossa Aioliin kaupungeista.[1][2][3][7] Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Elaïtēs (Ἐλαΐτης) ja Elaiitēs (Ἐλαιίτης).[1]

Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Elaia kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/453–421/420 eaa.[1] Kaupunki löi omaa hopearahaa noin 460–400 eaa. ja pronssirahaa noin vuodesta 340 eaa. lähtien.[1][8] Rahoissa esiintyy Menestheuksen pää ja nimi, mutta tämä ei vielä riitä todistamaan kaupungin alkuperää.[3]

Elaian merkittävyys kasvoi hellenistisellä kaudella, kun se toimi Vähän-Aasian mahtikaupungin Pergamonin satamana.[2][3][9] Kaupunki löi rahaa myös roomalaisella kaudella ajanlaskun alun tienoilta 200-luvulle jaa. saakka.[2] Elaia kärsi tuhoja maanjäristyksessä keisari Trajanuksen aikana, samaan aikaan kuin Pitane.[3] Varhaisella kristillisellä kaudella Elaia oli piispanistuin Efesoksen metropoliitan alaisuudessa.[2]

Kaupunki oli ympäröity muurilla, joka sulki sisälleen noin kuuden hehtaarin kokoisen alueen. Siitä on säilynyt joitakin jäänteitä, jotka osoittavat sen olleen paksuudeltaan noin kolme metriä. Muuri on ajoitettu noin vuoteen 234 eaa. Myös kaupungin sataman rakenteita, kuten merimuuria ja aallonmurtajaa, on säilynyt. Kaupungin hautausmaita on löydetty sen pohjois- ja eteläpuolelta.[1][2][3][5]