El Zorro
El Zorro – Seikkailuja Meksikon tulenhehkuisen taivaan alla on seikkailulukemisto, jota kirjoitti Tapio Vilpponen (1913–1994) nimimerkillä Juan Batiste Montauban. Vilpponen on tullut tunnetuksi myös nimimerkillä Roy suomalaisten elokuvien sekä tv-ohjelmien lavastajana. El Zorro -sarjaa julkaistiin vuosina 1958–1986. Vilpponen kirjoitti vuosina 1958–1977 välillä käytännössä koko Zorro-sarjan, ja tiettävästi viimeinen hänen kirjoittamansa tarina ilmestyi vuonna 1977 lehden numerona 224 nimellä Äänetön kuolema, joka oli 199:s Juan Batiste Montaubanin kirjoittama Zorro-tarina. Sen jälkeen, vuoteen 1986 asti, ilmestyi ainoastaan vanhoista lehden numeroista otettuja uusintapainoksia.
Vaikka El Zorro -lehteä ilmestyi 286 numeron verran, on JBM:n kirjoittamien Zorro-tarinoiden määrä todellisuudessa 199 lehteä. Vuodesta 1966 lähtien nimittäin sarjan alkupään numeroista alettiin silloin tällöin ottaa uusintapainoksia, ja viimeisinä vuosina (1978–1986) ei enää uusia kirjoitettu ollenkaan, vaan turvauduttiin ainoastaan vanhojen numeroiden uudelleen julkaisuun vaihtamalla tarinan nimi ja lisäämällä se mukaan sarjaan tavallaan uutena numerona. Sarjan viimeinen lehti on julkaistu numerolla 292, mutta näin monta lehteä ei tosiasiassa julkaistu, sillä vuosina 1963-64 lehteä jäi julkaisematta kuusi numeroa (n:ot 65-69 ja n:o 72).
Historiallisesti tekijä on ottanut melkoisia vapauksia, sillä kertomusten taustan huomioon ottaen niiden tapahtuma-aika vaihtelee suunnilleen 1830-luvulta aina 1920-luvulle, mikä todellisuudessa on mahdottomuus, koska päähenkilöthän ovat niissä aina samat.
1970-luvulle siirryttäessä sarjan taso heikkeni. Samalla lehden koko pieneni. Silloin sarjaan sisällytetty erotiikka vaikuttaa osittain epäuskottavalta. Myös lehden kuvituksessa erotiikka otettiin lopuksi korostettuna esiin, ilmeisesti myynnin lisäämiseksi, käyttämällä muun muassa kansikuvissa vähäpukeisten naisten kuvia, minkä vuoksi lehden imago koki rajun muutoksen. Vuosina 1963–1964 myös lehden numeroinnissa tapahtui kummia. Yksi numero (72) jäi välistä pois, ja myöhemmin (1966–1967) lehdessä julkaistuissa luetteloissa oli mukana numeroita, joita ei ollut koskaan edes julkaistu (65–69). Samassa yhteydessä lähes jokaisen vuonna 1963 ilmestyneen lehden nimi oli luetteloitaessa täysin muuttunut.
Zorro-sarjan päähenkilö on upporikas meksikolainen haciendanomistaja Don Jaime del Castelrey, joka El Zorron hahmossa joutuu huimiin seikkailuihin toverinsa, Norohan armeijakunnan komentajan, kenraali Aurelio Xavierin kanssa. Parivaljakon toiminta on tehokasta, El Zorro on mestari aseidensa, kahden Colt Peacemakerin ja heittoveitsien, käsittelijänä ja hallitsi myös karaten. Don Jaimen ystävä, kenraali Xavier hallitsee niin ikään mestarillisesti ampuma-aseet. Sen lisäksi hän on vahva kuin karhu.
El Zorron esikuvina ovat ilmiselvästi Johnston McCulleyn vuonna 1919 kirjoittaman kirjan The Curse of Capistrano (elokuvan jälkeen julkaistu nimellä Zorro) päähenkilö, Walt Disneyn tuotannostakin tunnetuksi tullut Zorro (Diego de la Vega), sekä myös espanjalaisen José Mallorquín sankarihahmo El Coyote. Juan Batiste Montaubanin El Zorro oli kuitenkin tyyliltään esikuviaan veijarimaisempi ja hurjempi, suomalaiseen makuun räätälöity. Esikuvistaan poiketen El Zorro eli Jaime del Castelrey ei vaikuta Kalifornian Los Angelesissa, vaan hänen valtava haciendansa sijaitsee Pohjois-Meksikossa Villanuevan kylässä. Sen lisäksi, että Don Jaime alias El Zorro on kirjoittajan mukaan ”rikas kuin Kroisos”, hän on myös maailmanmatkaaja. Hän seikkailee Meksikon lisäksi eri puolilla Yhdysvaltoja, Keski-Amerikkaa sekä Eurooppaa, pääasiassa Ranskassa ja Espanjassa. Tarinassa Tsaarin kansleri (n:o 52) hän poikkeaa myös Venäjän puolella Pietarissa. Myös Pohjois-Afrikan ja eteläisen Amerikan rannikkoseudut tulevat El Zorron vauhdikkaiden seikkailujen välityksellä tutuiksi.
Henkilöllisyytensä salaamisen El Zorro on varmistanut esikuvistaan poiketen: mustan silmillä olevan, huonosti kasvoja peittävän naamion sijasta Jaime del Castelrey käyttää naamiona kasvot, silmiä lukuun ottamatta kokonaan peittävää punaista silkkiliinaa.
El Zorroa kustansi vuosina 1958–1960 Terre, vuosina 1960–1961 Timantti Oy, vuosina 1961–1963 Menekkilehdet Oy ja vuodesta 1964 lähtien Kustannusliike Suosikkilehdet Oy.
Henkilögalleria
Jo mainittujen Don Jaime del Castelreyn ja Aurelio Xavierin lisäksi sarjassa esiintyy muutama selkeä päähenkilö.
- Dona Carita: Don Jaimen puoliso. Ensi kertaa lehden numerossa 1. Viimeinen maininta Caritasta on numerossa Revolveri Jane (1/1969), sen jälkeen Don Jaimen mainitaan olevan leskimies.
- Dona Felicita: Aurelio Xavierin puoliso. Viimeisen kerran Dona Felicita esiintyy numerossa 170 (4/1973), sen jälkeen Aurelion mainitaan olevan leskimies.
- Tacho: Don Jaimen uskollinen chihuahua-intiaanipalvelija. Kenraalin sanassa tämä "kuparinvärinen pentele" on erikoisen hyvä jäljittäjä.
- Nathaniel Pinkerton: amerikkalainen yksityisetsivä, Zorron ja kenraalin yhteistyökumppani, jonka mainitaan olevan Pinkertonin etsivätoimiston perustajan Allan Pinkertonin (1819-1894) poika.
- Don Osvaldo Jimenez Faria: Meksikon sotaministeri "ukko" Faria on kenraali Xavierin esimies.
Maininnan ansaitsevat myös ratsut: El Zorron "tulinen ratsu" Jamie ja kenraalin Bulolo. Sarjan kirjoittajan mukaan lehden viimeisissä numeroissa entisen Jamien paikan on jo ottanut uusi Jamie, edellisen siittämästä varsasta kasvatettu Zorron uusi, yhtä uljas ratsu.
Historiaa
Meksikossa eletään 1800-luvun alkupuoliskolla levottomia aikoja. Kapinakenraali Villariosin armeijan joukot kulkevat pitkin maata jättäen jälkeensä poltettuja tiloja ja lukemattomia ruumiita. Hänen armeijansa tielle sattuu myös Pohjois-Meksikossa Villanuevassa sijaitseva Don Carlos del Castelreyn hacienda. Tila tuhotaan ja Don Carlos sekä hänen vaimonsa saavat surmansa. Eloon jää ainoastaan heidän 10-vuotias poikansa Jaime, joka pestautuu Villariosin joukkoihin.
Viisi vuotta Villariosin joukoissa kierreltyään Jaime asettuu New Orleansiin. Nuo kuluneet viisi vuotta ovat kypsyttäneet hänet tulevaan tehtäväänsä, kostamaan vanhempiensa kuoleman. Saksalaisen kaksintaistelunopettajan Braunschwartzin koulutuksessa poika oppii käsittelemään mestarillisesti ampuma-aseita sekä oppii kaikki mahdolliset itsepuolustusmenetelmät. Hänestä tulee salaperäinen vuorten kostaja, El Zorro. Lopulta jokainen kuudesta Villariosin armeijan esimiehestä, Zapata, Mazeta, Romulo, Hermano, Lantejuala ja Tambieda, saavat vuorollaan kokea kostonsa El Zorron kädestä.
Don Jaime saa jälleen del Castelreyn haciendan kukoistamaan, ja hänestä tulee rikas. Rikkaan haciendeiron elämä maistuu kuitenkin puulta, niinpä Don Jaime sonnustautuu El Zorron hahmossa jatkamaan aloittamaansa työtä, auttamaan sorrettuja ja saattamaan rikollisia vastaamaan teoistaan.
Sarjassa mainittuja historiallisia henkilöitä
- Ferdinand VII, Espanjan kuningas lyhyen aikaa vuonna 1808 sekä jälleen vuosina 1813–1833 (14.10.1784 – 29.9.1833). Mainitaan numerossa 23 (11/1959).
- Isabella II ( Isabel II de España) (10.10.1830 – 10.4.1904), Espanjan kuningatar vuosina 1833–1868. Esiintyy useissa El Zorro -lehden numeroissa, ensimmäisen kerran hänet mainitaan numerossa 23 (11/1959), ja viimeisen kerran numerossa 110 (2/1968).
- Martha Jane Cannary-Burke alias Calamity Jane (1.5.1852 – 1.8.1903). Esiintyy numerossa 53 (8/1962).
- Brigham Young (1.6.1801-29.8.1877), numerossa 156 (1-2/1972).
El Zorro -sarjan numerot 1958–1978
Seuraavassa luettelo El Zorro -sarjan numeroista vuosilta 1958–1978. Ensimmäinen numero on lehden virallinen järjestysnumero. Tämä numerointi oli käytössä aina vuoteen 1978 tammikuun numeroon asti. Vuoteen 1963 tämä numero ilmaisee samalla sen, kuinka mones uusi, ennen ilmestymätön lehden numero on kyseessä. Vuodesta 1964 lähtien virallinen numerointi ei enää pitänyt paikkaansa, ja niinpä sen jälkeen on jokaisen lehden numeron jälkeen merkitty suluissa sen todellinen juokseva numero. Vuodesta 1966 lähtien alettiin joistakin vanhoista, jo aikaisemmin ilmestyneistä, lehden numeroista ottamaan uusintapainoksia, jotka julkaistiin eri nimellä. Siinä tapauksessa lehden perään on sulkuihin merkitty kyseisen lehden alkuperäisjulkaisu.
Numerointi päättyy vuonna 1977 ilmestyneeseen Äänettömään kuolemaan, joka saa järjestysnumeron 199 ja on samalla viimeinen Juan Batiste Montaubanin kirjoittama El Zorro -tarina. Vuosina 1979–1986 ilmestyneistä lehden numeroista ei ole tässä täydellistä luetteloa, koska niistä ei ole olemassa tutkittua lähdetietoa.
| El Zorro 1958–1978
1958
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
1966
1967
1968
|
1969
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
|
Sarjan julkaisu jatkui vuoteen 1986 asti. Vuonna 1980 ilmestyi seitsemän numeroa ja viimeisinä vuosina 1981–1986 lehteä ilmestyi enää kuusi numeroa vuodessa.
Valikoituja numeroita vuosilta 1979–1986: 1/1979 Kuolema lomittaa, 3/1979 Tyttö pulassa, 4/1979 Kaunis Dona Isobel, 7/1979 Varastettu koru, 8/1979 Luodin rata, 10/1979 Kuollut piste, 11/1979 Kuuban valtatie, 1/1980 Karavaani kulkee, 3/1980 Portugalin tie, 4/1980 Naisen ryöstö, 6/1980 Valehtelija kuolee varmasti, 7/1980 Tyttö, älä huuda, 1/1981 Liian viekas kuollakseen, 6/1981 Leirinuotio, 1/1982 Naamiohuvit, 4/1982 Pankkiryöstö, 5/1982 Sissiarmeija, 1/1983 Saluuna, 2/1983 Auringon kimallus, 6/1983 Kiihkoa teräsmyrskyssä, 1/1984 Raha viettelee, 2/1984 Katkera viettelys, 3/1984 Väri vaihtuu, 4/1984 Tumman kosketus, 5/1984 Donnan hymy, 2/1985 Setelit nippuun, 6/1986 Kosketus
Sarjan numerot 1-21 (1958-59) on julkaissut uudelleen v. 1999-2000 Seaflower Oy sarjassa Seaflower's large print editions.
Lähdetietona on tässä käytetty alkuperäisten El Zorro -lehtien kokoelmaa, jonka on koonnut Veikko Tiitto.
Aiheesta muualla
- Kioskilänkkärit: El Zorro kansikuvat vuosittain.