El Jadida

Ptolemaios mainitsi kaupungin nykyisen mahdollisesti omissa teoksissaan ja Plinius vanhempi nimellä Portus Rutubis. Tuolloin paikalla ei kuitenkaan ollut vielä kaupunkia, vaan antiikin ajan lähteet puhuvat vain ankkuripaikasta. Myöhemmin paikasta aletaan puhua nimellä Mazagan. Mahdollisesti muodon mainitsee ensimmäisen kerran al-Bakri 1000-luvulla ja seuraavalla vuosisadalla myös al-Idrisi. Sittemmin paiksta puhutaan ankkuripaikan ohella kalastajakylänä ja Azammur-nimisen pyhimyksen hautapaikkana.[2]

Portugalilaisen linnoituksen vesisäiliötä.

Portugalilaiset alkoivat ostaa viljaa ankuripaikan kautta 1400-luvun aikana. Vuonna 1502 Jorge de Mello ajautui myrskyssä etelään ja he suojautuivat Mazaganiin. Sieltä palattuaan he saivat Portugalin kuninkaalta luvan perustaa portugalilainne linnoitus Mazaganiin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan vielä tuolloin saamaansa lupaa hyödyntänyt. Linnoitus rakennettiin vasta vuonna 1514. Sen rakennustöitä valvoivat arkkitehdit Diego- ja Francisco de Arruda. Portugalilaisten rakennuttama linnoitus on säilynyt näihin päiviin saakka miltei alkuperäisessä kunnossaan.[2] Muita hyvin säilyneitä kauden rakennuksia ovat vesisäiliöt ja katolinen taivaaseenottamisen kirkko.[3] Linnoitus suojasi portugalilaisia ympäröiviltä heimoilta. He toivoivat voivansa käyttää sitä tulevaisuudessa mahdollisena tukikohtana alueen valtaamiseksi, sekä Intian niemimaata kohti kulkevien laivojen suojana. Linnoituksen nimi sanotun portugalilaisen kaupunginosan viereen kasvoi myös muslimien asuttama kaupunginosa.[2]

Linnoitusta uhkasivat heimojen lisäksi Marokon hallitsijat. Juhana III päätti keskittää portugalilaisten voima-varat Marokon eteläosassa Mazaganiin. Sen sijaan esimerkiksi Safi ja Agadir evakuoitiin. Marokon sulttaanin poika Muhammad piiritti kaupunkia jonkin aikaa huhtikuussa 1562, mutta hänen joukkojensa hyökkäykset torjuttiin. Toden teolla samaa yritettiin seruavaan kerran vasta Muhammad III:n valtakaudella 1700-luvulla. Sulttaanin joukot aloittivat piirityksen tammikuussa 1769. Mazagan teki vastarintaa viiden viikon ajan, jonka jälkeen sen portugalilainen kuvernööri suostui antautumisehtoihin, joihin kuului varuskunnan ja siviilien turvallinen paluu Lissaboniin. Portugalilaiset lähtivät 10. maaliskuuta 1769. Heidän taakseen jättämät miinat tuhosivat osan kaupungista.[2]

Torikauppaa.

Pahoin raunioitunut kaupunki jälleenasutettiin vain osittain.[2] Vuonna 1821 kaupunkiin saapui joitakin juutalaisia siirtolaisia.[1] Tarkemmin se perustettiin uudelleen vasta Abd al-Rahmanin kaudella 1824-1825, jolloin se sai myös nykyisen nimensä.[2] El Jadida lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2004.[3]