El Hierro

El Hierro [2] tai Ferro on yksi Kanariansaarista. Se kuuluu Santa Cruz de Tenerifen maakuntaan. El Hierron pinta-ala on 278 km² ja sen väkiluku oli 10 753 vuonna 2008. El Hierro on Graciosan jälkeen toiseksi pienin asutuista Kanariansaarista.

El Hierron lippu
El Hierron vaakuna
El Hierron kartta

Saaren ainoat kunnat ovat El Pinar de El Hierro, La Frontera ja Valverde. Valverde on saaren hallinnollinen keskus, ja vuonna 2013 siellä oli 5 048 asukasta[3]. El Pinar de El Hierro tuli omaksi kunnaksi La Fronterasta vuonna 2007.

Maantiede ja luonto

El Hierro on pieni, vulkaaninen saari, jonka maasto on karun kaunista. Tulivuorenpurkauksia tapahtuu kuitenkin vain harvoin: syksyllä 2011 tapahtunut vedenalainen tulivuorenpurkaus oli ensimmäinen sitten vuoden 1793. Muun muassa La Restingasta löytyy laavahiekkainen uimaranta. El Hierrolla elää myös monia kotoperäisiä lajeja, muun muassa äärimmäisen uhanalainen isohierronsisilisko.

El Hierron saarella on Euroopan unionin eteläisin kohta, mikäli EU:n jäsenmaiden merentakaisia territorioita ei oteta huomioon.

Matkailu

El Hierrolla käy vain vähän turisteja, eikä esimerkiksi Suomesta järjestetä pakettimatkoja El Hierrolle. Saari on erittäin rauhallinen lomakohde, jossa yöelämä ja ostosmahdollisuudet ovat minimaalisia. Saari sopii erityisen hyvin patikoijille, sillä saarella on useita eritasoisia vaellusreittejä sekä mahtavia näköalapaikkoja. Saarta on myös pidetty yhtenä Euroopan parhaista sukelluskohteista, sillä merivesi on kirkasta ja merestä löytyy eksoottisia kaloja. El Hierrolla on myös hyvät mahdollisuudet rauhalliseen rantalomailuun. Saarella on vain muutama hotelli, mutta suosittuja majoitusmuotoja ovat myös lomahuoneistot sekä luonnon keskellä sijaitsevat mökit ja maatilat.

Liikenne

El Hierrolla on pieni lentoasema, jonne likennöidään vain paikallislentoja Teneriffalta ja Gran Canarialta. Lentoasema sijaitsee pääkaupunki Valverden kupeessa. Teneriffalta on El Hierrolle myös lauttayhteys.

Ferron meridiaani

Vanhalla ajalla Ferro oli maailman läntisin tunnettu maa-alue. Tämän vuoksi Klaudios Ptolemaios valitsi Ferron meridiaanin lähtökohdaksi, josta maailman pituusasteet laskettiin. Saman pituuspiirin määräsi vuonna 1634 myös kardinaali Richelieu Ranskassa käytettävien karttojen nollapituuspiiriksi, mutta myöhemmin tarkoitukseen alettiin käyttää Pariisin observatorion pituuspiiriä. Suomessa pituusasteita mitattiin toisinaan Ferrosta vielä 1800-luvulla. Vasta Washingtonissa vuonna 1884 pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa Greenwichin meridiaani määrättiin nollameridiaaniksi.[4]

Galleria

Lähteet

  • Aarnio, Hannu & Aarnio, Leena: Kanariansaarten luonto-opas. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2006. ISBN 951-31-3674-4.

Viitteet

  1. Instituto Nacional de Estadística
  2. Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 42. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
  3. Arkistoitu kopioPoblación en Canarias. El Hierro. 1.1.2013. Instituto Canario de Estadística (ISTAC). Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 31.1.2017. espanjaksi
  4. Heikki Oja: ”Kiista nollameridiaanista”, Aikakirja, s. 84–85. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2013. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.