Elías Figueroa

Figueroa syntyi työläisperheeseen. Hänen jalkapallokykynsä huomattiin aikaisin, joten hän lähti pelaamaan Unión La Caleraan. Hän nousi nopeasti kasvattajaseuransa edustusjoukkueeseen, pelaten keskuspuolustajan roolia. Figueroa pelasi hyvän ja ehjän kauden, joten nuori lupaus hankittiin santiagolaiseen Santiago Wanderersiin. Figueroa ei ehtinyt viettää Wanderersissakään kuin yhden kauden, lähtiessään Uruguayn pääkaupungin Montevideon suurseuraan, Peñaroliin, jossa hän loi menestyksekkään uran.

Peñarolin huipputoppari oli haluttu Euroopassakin, mutta Figueroa valitsi brasilialaisen Internacionalin. Internacionalissa Figueroa viimeistään osoitti kuuluvansa maailman puolustajaeliittiin, sillä oli voittamassa Internacionalille sen kaikkien aikojen ensimmäisen Brasilian pääsarjan mestaruuden ja oli voittamassa jokaisella kaudellaan ampeonato Gaúchoa eli Rio Grande do Sulin osavaltiomestaruutta. Figueroa voitti myös monta henkilökohtaista palkintoa, hänet valittiin muun muassa Etelä-Amerikan parhaaksi jalkapalloilijaksi vuosina 1974, 1975 ja 1976.

Figueroan vuodet olivat yksiä Internacionalin historian menestyksekkäimpiä. Hän päätti kuitenkin lähteä vuonna 1975 kauden päätyttyä takaisin kotimaahansa, oltuaan poissa kymmenen menestyksentäytteistä vuotta. Siirron kohteena oli Santiagosta kotoisin oleva Palestino. Palestinon Figueroa johdatti Copa Chilen voittoon sekä sen historian toiseen Chilen pääsarjan mestaruuteen vuonna 1978. Palestinosta lähdettyään Figueroan ura kääntyi alamäkeen, eikä hän saanut enää ehjiä kausia alleen, vaan vietti viimeiset pelivuotensa Fort Lauderdale Strikersissa ja Chilen suurseura Colo-Colossa.

Figueroa pelasi 47 ottelua Chilen maajoukkueessa ja teki näissä otteluissa kaksi maalia vuosina 1966–1982.[1] Hän edusti Chileä vuosien 1966, 1974 ja 1982 MM-kilpailuissa. Hän toimi kapteenina, kun Chile sijoittui toiseksi vuoden 1979 Copa Américassa.

• Uruguayn mestaruus: 1967, 1968
• Brasilian mestaruus: 1975, 1976
• Rio Grande do Sulin osavaltiomestaruus: 1972, 1973, 1974, 1975, 1976
• Chilen mestaruus: 1978
• Chilen cup: 1977 (Palestinon kanssa), 1982 (Colo-Colon kanssa)
• Copa American toinen sija: 1979
• Uruguayn liigan vuoden pelaaja: 1967, 1968
• Etelä-Amerikan vuoden jalkapalloilija: 1974, 1975, 1976
• Brasilian liigan vuoden pelaaja: 1975, 1976
• Chilen vuoden jalkapalloilija: 1977, 1978
• MM-kilpailuiden paras puolustaja: 1974
• Fifan vuoden pelaaja: 1976

Nimetty myös Fifa 100 -listalle.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elías Figueroa Wikimedia Commonsissa