Elämäntaito

Elämäntaidoilla tarkoitetaan elämänhallintaa edistäviä taitoja.[1] Ne ovat opittavissa olevia ja harjoiteltavia taitoja, joilla edistetään omaa ja toisten hyvinvointia. Keskeisinä elämäntaitoina pidetään mm. itsetuntemusta ja yhteisön jäsenenä rakentavasti toimimista.[2] Erilaiset elämäntaito-oppaat ovat olleet jo vuosia hyvin suosittuja länsimaissa. Suomeen ne ovat rantautuneet 2000-luvulla. Niistä voi olla tutkimustiedon mukaan hyötyä esimerkiksi masennuksen hoidossa osana muuta kuntoutusta.[3]

Maailman terveysjärjestö määritteli vuonna 1999 seuraavat elämäntaidot, jotka ovat relevantteja kaikissa kulttuureissa[4]:

• päätöksenteko ja ongelmanratkaisu
• luova ajattelu ja kriittinen ajattelu
• kommunikaatio ja vuorovaikutustaidot
• tietoisuus ja empatia
• itsevarmuus ja mielentyyneys
• resilienssi: selviytyminen tunteiden ja stressin kanssa

Unicef listasi samankaltaisia taitoja vuoden 2012 raportissaan[5], jossa tarkasteltiin myös elämäntaito-käsitettä, sen määrittelyä ja taustaa. Terminä elämäntaito on levinnyt terveyden, kasvatuksen ja sosiaalipolitiikan aloilla, mutta on edelleen vailla selkeää ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Käsitteen vahvuutena on henkilökohtaisten ja sosiaalisten taitojen liittäminen arkielämään, mutta haasteena on määrittää, mitkä taidot ovat kaikista olennaisimpia. Elämäntaidoilla tarkoitetaan laajaa joukkoa keskenään erilaisia taitoja. Tämä on ongelmallista, sillä jos kaikki taidot nähdään välttämättöminä, käsite menettää hyödyllisyytensä.

Suomessa lasten ja nuorten elämäntaitojen parissa työtä tekevät järjestötoimijat ovat perustaneet keskinäisen Elämäntaitoverkoston.