Eläinratavalo
Eläinratavalo on tähtitieteellinen ilmiö, jossa aurinkokunnan tasossa eli ekliptikalla olevat lukemattomat planeettainväliset pölyhiukkaset heijastavat auringonvaloa. Ilmiö on havaittavissa auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen auringonnousua, jolloin se näkyy horisontista ekliptikaa pitkin nousevana kolmionmuotoisena kajona.[1]
Suurin osa säteilyä heijastavista pölyhiukkasista on läpimitaltaan 10–30 mikrometriä (millimetrin tuhannesosaa). Hiukkasten lämpötila on noin 150 kelvinastetta. 20 mikrometrin infrapuna-alueella eläinratavalo säteilee vain 0,0001 kertaa niin paljon kuin Auringon pinta. Eläinratavaloa on havaittu myös muilta tähdiltä.[2]
Havaitseminen
Eläinratavalo näkyy ekliptikan ympärillä olevana kajona, joka kirkastuu horisonttia kohti. Se näkyykin sitä paremmin, mitä suurempi on ekliptikan ja havaintopaikkakunnan horisontin välinen kulma. Parhaiten se näkyy tropiikissa, Kauriin ja Kravun kääntöpiirin välisellä alueella, missä kulma on ajoittain tasan 90 astetta. Erityisen hyvin se näkyy autiomaissa, joissa ilma on lähes aina pilvetön.[1]
Kauempana päiväntasaajasta pohjoisella pallonpuoliskolla eläinratavalo on parhaiten havaittavissa keväisellä iltataivaalla juuri kun hämärä on täydellisesti kadonnut, tai syksyllä aamutaivaalla juuri ennen hämärän ensimmäistä kajastusta. Suomen pohjoisilla leveysasteilla, missä ekliptika muodostaa maksimissaankin vain 50 asteen kulman horisonttia vasten, eläinratavalon havaitseminen on kohtalaisen hankalaa, sillä Aurinko laskee niin loivassa kulmassa, että heikko kajo sekoittuu helposti horisontin hämärään. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, mikäli vain olosuhteet ovat riittävän hyvät. Skotlannista ja Saksasta ilmiö on jo kohtalaisen hyvin havaittavissa.[1]
Katso myös
Lähteet
- Peter Lancaster Brown: Jokamiehen tähtitiedettä, s. 122–123. Suomentanut Pertti Jotuni. Otava, 1975. ISBN 951-1-01879-5.
- VLTI detects Exozodiacal Light ESO.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläinratavalo Wikimedia Commonsissa