Ekoteologia

Alkukristityille oli merkittävä kysymys esimerkiksi kasvissyönti. Johannes, Jaakob ja Pietari puolustivat kasvissyöntiä, kun taas Paavalin mielestä kysymys ei ollut tärkeä. Yksinkertainen ja luontoa kunnioittava elämäntapa nähtiin alkuseurakunnassa tärkeäksi.[4] Juutalaisuudessa ylistettiin luontoa, esimerkiksi psalmeissa ja Raamatussa on paljon ohjeita esimerkiksi viljelyyn ja eläinten kohteluun liittyen. Kristinuskon perusta on juutalaisuudessa ja alkuseurakunnan juutalaiskristityt näkivät vanhat säädökset tärkeinä.[5]

Varhaiset kirkkoisät olivat hyvin eri mieltä suhteesta luomakuntaan. Kirkkoisä Augustinuksen ajatteluun vaikutti paljon Aristoteleen mekanistinen maailmankuva. Augustinus ajatteli, että luonto on hierarkkinen kruununaan ihminen ja hän oli esimerkiksi sitä mieltä, että eläimet eivät pääse taivaaseen, mutta esimerkiksi Basileios uskoi, että taivaassa on eläimiä, ja että se muistuttaa kaunista puutarhaa. Pelastus koskee myös koko luomakuntaa.[6] Raamattu tukee tätä, esimerkiksi Jesajan kirja Raamatussa kuvaa kuinka taivasten valtakunnassa on eläimiä ja mikään olento ei enää vahingoita toista. Jobin kirjassa ja psalmeissa kuvataan, miten Jumala rakastaa luomaansa luomakuntaa.[7]

Keskiajalla ortodoksisen kirkon monet pyhät ja katolisessa kirkossa monet pyhimykset kuten eläinten suojeluspyhimyksenä tunnettu Franciscus Assisilainen elivät niukkaa elämää, usein paastoten, lihaa ja viiniä välttäen ja vähän kuluttaen. Monissa luostareissa viljeltiin ja vaalittiin harvinaisia kasveja, hoidettiin mehiläisiä ja ruokittiin lintuja. Keskiajalla kirkkojen suhtautuminen luontoon oli enimmäkseen kunnioittavaa ja vaalivaa. Ahneus, materialismi ja luonnon tuhoaminen nähtiin synteinä. Franciscus Assisilainen tunnettiin suurena luonnon ja eläinten puolestapuhujana. Hänen kerrotaan sanoneen: "Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, lintuja ja kukkia, sillä on toivoa." Tämä viittaa paitsi tuleviin sukupolviin myös luonnon kauneuteen ja ihmisyhteisöä kannattaviin ekosysteemipalveluihin.[8] Etiopian ortodoksikirkossa kehotetaan kohtelemaan kaikkia eläviä olentoja myötätuntoisesti ja rakkaudella. Näin sanoo heidän pyhä kirjansa Kebra Negast.[9]

Yksi suurimpia modernin ekoteologian varhaisia keskustelunaiheita oli niin kutsuttu Lynn Whiten -teesi, jonka mukaan kristinusko oli osaltaan aiheuttamassa ympäristöongelmia korostaessaan Jumalan antaneen ihmiselle oikeuden hallita luomakuntaa, mikä juontaa osin Augustinukseen, mutta erityisesti uuteen aikaan ja mekanistiseen maailmankuvaan. Uskonpuhdistus, pietismi ja puritanismi johtivat osin luonnonvastaisuuteen ja esimerkiksi luonnosta yrttejä kerääviä animistisia noitia vainottiin. Luonnonhenkiin, tonttuihin ym. uskominen kiellettiin. Lynn-Whiten -teesiin on vasta-argumenttina niin kutsuttu tilanhoitajaetiikka, jonka mukaan Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan Maata, ja että hallitsemiseen kuuluu vastuu luomakunnan suojelusta ja sen hyvinvoinnista.[2] Monet kristilliset liikkeet ovat etenkin 1800-luvulta lähtien korostaneet ympäristöstä ja luomakunnasta huolehtimista. Esimerkiksi Adventtikirkko on tunnettu kasvissyönnistä, eläinten oikeuksien ajamisesta ja luomakunnan viljelyn ja varjelun korostamisesta.[10]

Monet seurakunnat ovat tehneet paljon työtä ympäristön hyväksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko korostaa, että jokaisella kristityllä on vastuu ympäristöstä. Kirkko on myös esimerkiksi tehnyt oman ilmasto-ohjelman, osallistunut Earth Houriin, järjestänyt vihreitä ripareita ja luonut seurakuntia varten niin kutsutun Kirkon ympäristödiplomin. Martti Lutherin opetusten mukaan Jumala on läsnä kaikessa luodussa ja puhuu meille tätä kautta. Kokemuksellamme tästä läsnäolosta on suuri vaikutus asenteisiimme ja myös käytännön tekoihimme. Ortodoksinen kirkko määrittelee luonnon pyhäksi ja näkee tärkeäksi sen kunnioituksen. Luontoa pidetään Jumalan lahjana, josta pitää pitää huolta.[11][12] Viime aikoina oikeistokonservatiivit, kuten Donald Trumpia kannattavat oikeistokristityt ovat vastustaneet luonnonsuojelua ja kiistäneet ilmastonmuutoksen vakavuuden tai koko sen olemassaolon.[13]

Ekoteologiaan liittyy olennaisesti myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus, joka linkittyy ympäristöongelmiin, esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa maailman köyhimmissä maissa vakavia ympäristöongelmia, kuten kuivuutta, vesipulaa ja tulvia tuhoten satoja, mikä pahentaa alueen ihmisten köyhyyttä tai pahimmillaan johtaa nälänhätiin, sotiin, pakolaisuuteen ja muihin humanitaarisiin kriiseihin. Ekoteologiassa korostetaan, että vastuu luonnosta on myös vastuuta lähimmäisestä, koska ympäristöongelmat vaikuttavat meihin kaikkiin kaikkialla maailmassa.[14]

• Andrew Linzey