Ekososiaalinen sivistys

Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat ihmisen riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä.[1] Ekososiaalinen sivistys esittää sivistysprosessille ekososiaalisen suunnan, sivistyksen ideaalin.[2] Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen on kestäviin elämäntapoihin ja kulttuurin johtavan yhteiskunnallisen muutoksen toimeenpanija siten, että elämän ekologinen perusta kestää (ekologinen hyvän elämän ehto) ja ihmisoikeuksien toteutumisen edellytykset säilyvät (sosiaalinen hyvän elämän ehto). Ekososiaalisen sivistyksen arvopohja muodostuu vapaudesta, vastuullisuudesta, kohtuullisuudesta ja ihmistenvälisyydestä.[3]

Ekososiaalisen sivistyskäsityksen lähtökohtana on systeemiajattelu, jonka mukaan mikään inhimillisen elämän osa-alue ei loppujen lopuksi ole irrallinen ja erotettavissa luonnosta ja toisista ihmisistä. Luonnon elinvoimaisuus on ihmisyhteisön olemassaolon ekologinen edellytys. Jokaisen ihmisen arvo pelkästään ihmiseksi syntymisen perusteella on ihmistenvälisen yhteiselämän sosiaalinen ehto. Taloudella on välineellistä arvoa. Se on luonnonvarojen hyödyntämiseen ja ihmisten panoksiin perustuva väline hyvinvoinnin tavoittelussa.[4]

Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen on seuraamustietoinen. Hän tunnistaa ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen todellisuuden välisiä keskinäisriippuvuuksia ja ymmärtää oman toimintansa vaikutuksia muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Hän myös toimii ymmärryksensä mukaan myötätuntoisesti ja osallisuutta edistäen[5]. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen käyttäytymistä ohjaa tietoisuus siitä, että henkiset, sosiaaliset ja kulttuuriset asiat voivat kasvaa rajattomasti, mutta materiaaliselle kulutukselle maapallo asettaa rajat.[6] Ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset asiat asettuvat siis hierarkkiseen järjestykseen siten, että ekologiset ja sosiaaliset tekijät ovat itsessään arvokkaita toisin kuin talous, jolla on instrumentaalista arvoa.[7][3]

Ekososiaalisuus ja sivistys

Ekososiaalisuus tuo kestävän kehityksen teemat lähemmäksi ihmistä. Ekososiaalisuus korostaa sitä, että paikallisella ekologisella ympäristöllä on suora vaikutus ihmisen sosiaaliseen hyvinvointiin. Tämän ajattelun juuret voidaan nähdä ulottuvan kahteen filosofiseen lähtökohtaan. Yhtäältä ekososiaalisuus pohjautuu Saksassa 1970-luvulla nousseeseen ekokriittiseen lähestymistapaan, joka sai vaikutteita tuon ajan ideologisista liikkeistä, kuten ympäristöliikkeistä. Toisaalta ekososiaalisuus pohjautuu systeemiajatteluun. Systeemiajattelun lähtökohtana on se, että luonto ja ihminen luovat yhdessä kokonaisuuden, jota tulee myös tutkia kokonaisuutena. Tämä kokonaisuus tai entiteetti on jatkuvan muutoksen tilassa ja se määrittyy jatkuvasti uudelleen sisäisen vuorovaikutuksen kautta. Systeemiajattelun mukaan ihmistä ja ympäristöä tulee siis tarkastella yhdessä.[8][2]

Ekososiaalisuuden käsitteen esitteli ensimmäisenä saksalainen yhteiskuntatieteilijä Michael Opielka (s. 1956), jonka mukaan ekologiset ja sosiaaliset kysymykset ovat toisiinsa kietoutuneita. Tämän vuoksi on luontevaa puhua ekososiaalisista kysymyksistä.[8] Suomessa ekososiaalisuus on liittynyt lähinnä sosiaalitieteisiin, ja keskustelut ovat käsitelleet pitkälti kestävän kehityksen ja sosiaalitieteiden keskinäisiä suhteita. Kasvatustieteen kentälle ekososiaalisuus tuli Arto O. Salosen ja Marjatta Bardyn ansiosta 2010-luvulla. Tällöin alettiin puhua ekososiaalisesta sivistyksestä. Ekososiaalinen sivistys tuli osaksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmien arvoperustaa 2010-luvun lopulla.[9][10][11] Eduskunnan sivistysvaliokunta ”pitää tärkeänä ekososiaalisen sivistyksen huomioon ottamista jokaisen koulutusasteen opetuksessa”.[12]

Sivistymisprosessin tavoite on tuottaa autonomisia yksilöitä, jotka kykenevät arvioimaan hyvän elämän edellytyksiä ja kulkemaan niitä kohti. Sivistysprosessin myötä ihminen oppii kyseenalaistamaan vallitsevia todellisuuden tulkintoja ja tekemään hyvää elämää ylläpitäviä ja edistäviä valintoja. Ekososiaalinen sivistys laajentaa sivistyksen arvoperustaa ylittämällä ihmisen ja ei-ihmisen välisen rajan. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen suuntaa elämäänsä aineellisen hyvän jatkuvan lisäämisen sijasta aineettomien mahdollisuuksien varaan. Silloin hyvinvointi rakentuu niukkuuden sijasta runsauden varaan. Ekososiaalisesti sivistynyt tiedostaa luonnon ensisijaisuuden kaiken elämän perustana, jokaisen ihmisen luovuttamattoman arvon itsessään arvokkaana asiana sekä talouden välinearvon. Systeemiajattelua omaksumalla ekososiaalisesti sivistynyt kykenee hahmottamaan ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten asioiden keskinäisriippuvuudet. [13][2]

Ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan keskiössä on vapaus ja vastuu, eli ymmärrys siitä, että vapauden mukana tulee aina vastuu toiminnan seurauksista. Vastuu ilmenee kykynä tarkastella maailmaa toisen asemaan asettumalla[5]. Kun ihminen oppii näkemään maailmaa toisen asemaan asettumalla, kehittyy moraalinen mielikuvitus. Vastuullisuus ekologisella tasolla lisää vastuullisuutta sosiaalisella tasolla ja päinvastoin.[3][6]

Ekososiaalinen sivistyminen auttaa hahmottamaan ihmisen paikan osana muuta todellisuutta.[14] Tällöin huomion kohteiksi tulevat yksittäisten asioiden ja ilmiöiden sijasta niiden väliset yhteydet ja keskinäisriippuvuudet. Lineaarinen ajattelu kehittyy kohti systeemistä ymmärrystä. Ekososiaalinen sivistys antaa sivistysprosessille toivotun suunnan. Se laajentaa ihmiseksi tulemisen prosessia kattamaan myös oman sisäisen luonnollisuutemme. Sivistyessään ihminen oppii tunnistamaan, mikä on haluja ruokkivaa ja mikä tarpeista kumpuavaa. Todellisia tarpeita ovat ne asiat, jotka yhdistävät kaikkia ihmisiä. [2][13]

Lähteet
  • Aaltola, E. & Keto, S. (2017). Empatia. Myötäelämisen tiede. Helsinki: Into
  • Heikkinen, H. L. T. & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus 39(4), 262-275.
  • Keto, S. & Foster, R. (2020). Ecosocialization – an EcologicalTurn in the Process of Socialization. International Studies in Sociology of Education, DOI:10.1080/09620214.2020.1854826
  • Laakkonen, E. (2021). Kohtuullinen kasvattaja: Kohtuus vaarassa -liike ekososiaalisen sivistyksen tuottajana. Aikuiskasvatus, 41(2), 113–126
  • Laakkonen, E. (2019). Kohtuusliike kasvattaa ekososiaalisesti sivistyneitä aktiivisia kansalaisia. Teoksessa Topi Linjama, Markku Aro, Pauliina Kainulainen ja Raisa Simola: Kohtuus pamfletti. Elonkirjo edellä. Helsinki: Into
  • Laininen, E. (2018). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5), 16–38
  • Laininen, E., & Salonen, A. O. (2019). Koulutusorganisaatiot yhteiskunnan uudistajina. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja 20, 61-72.
  • Manninen, J., & Nokelainen, R. (2021). Ekososiaalinen sivistys haastaa vapaan sivistystyön. Aikuiskasvatus, 41(2), 140–147
  • Mathlin, V. (2019). Ekososiaalinen sivistys perusopetuksen opetussuunnitelmassa opettajien kokemana. Oulu: Oulun yliopisto
  • Mathlin, V. (2018). Mitä on ekososiaalinen sivistys ja mikä yhteys sillä on sivistyksen käsitteeseen? Oulu: Oulun yliopisto.
  • Matthies, A-L., Närhi, K., & Ward, D. (2001). The Eco-social approach in social work. Jyväskylä. Sophi.
  • Pulkki, J. (2021). Ekososiaalinen hyve-etiikka. Aikuiskasvatus 41(2), 102–112
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 15, 32-62.
  • Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen sivistys – kestävä hyvinvoinnin perusta. Natura 51(4), 25–30.
  • Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
  • Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), 84-101
  • Salonen, A. & Konkka, J. (2015). An Ecosocial Approach to Well-Being: A Solution to the Wicked Problems in the Era of Anthropocene. Foro de Educación 13(19), 19-34.
  • Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), 13-26.

Viitteet
  1. Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Teoksessa Juha Hämäläinen (toim.) Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, sivut 32-62.
  2. Mathlin, V. (2018). Mitä on ekososiaalinen sivistys ja mikä yhteys sillä on sivistyksen käsitteeseen? Oulu: Oulun yliopistolähde tarkemmin?
  3. Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35 (1), sivut 4–15.
  4. Salonen, A. & Konkka, J. (2015). An Ecosocial Approach to Well-Being: A Solution to the Wicked Problems in the Era of Anthropocene. Foro de Educación 13(19), sivut 19–34.
  5. Aaltola, E. & Ketola, S. (2017). Empatia. Myötäelämisen tiede. Helsinki: Intolähde tarkemmin?ISBN: 978-952-264-822-8
  6. Salonen, A. & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 38(2), sivut 84–101
  7. Salonen, A. & Åhlberg, M. (2012). The Path towards Planetary Responsibility – Expanding the Domain of Human Responsibility Is a Fundamental Goal for Life-Long Learning in a High-Consumption Society. Journal of Sustainable Development, 5(8), sivut 13–26.
  8. Matthies, A-L., Närhi, K., & Ward, D. (2001). The Eco-social approach in social work. Jyväskylä. Sophi.lähde tarkemmin?ISBN 951-39-0914-X
  9. LOPS (2015). Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Määräykset ja ohjeet 2015:48. Helsinki: Opetushallitus.
  10. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus.
  11. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki: Opetushallitus.
  12. Valiokunnan mietintö SiVM 19/2021 vp eduskunta.fi.
  13. Mathlin, V. (2019). Ekososiaalinen sivistys perusopetuksen opetussuunnitelmassa opettajien kokemana. Oulu: Oulun yliopisto.
  14. Keto, S. & Foster. R. (2020). Ecosocialization – an Ecological Turn in the Process of Socialization. International Studies in Sociology of Education.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.