Ekoanarkismi

Ekoanarkismi eli ekologinen anarkismi (myös viheranarkismi) on anarkismin muoto, jossa sen yhteiskuntafilosofisiin käsitteisiin yhdistetään ekologiaa ja se laajennetaan koskemaan myös luontoa sekä eläimiä. Ekonarkismissa painotetaan ympäristöongelmia ja ympäristötietoisuutta, tarkoituksena on luoda uusi ekologisesti kestävällä pohjalla oleva yhteiskunta. Ekologisen anarkismin käytännön toiminta perustuu usein suoraan toimintaan.

Ekoanarkistien mustavihreä lippu.

Historia

Varhaisimpina ekoanarkistisina ajattelijoina pidetään yhdysvaltalaista Henry Thoreauta, joka 1800-luvun puolivälissä kehitti kansalaistottelemattomuuden käsitteen, sekä saman vuosisadan lopussa vaikuttanutta ranskalaista Élisée Reclusta. Myös kirjailija Leo Tolstoin ajatuksiin perustuvalla tolstoilaisuudella on ollut vaikutusta ekologiseen anarkismiin. 1800–1900-lukujen vaihteessa liike keräsi kannatusta erityisesti Ranskassa ja Espanjassa. Merkittävimpiä 1900-luvun filosofeja olivat muun muassa amerikkalainen libertaristi Murray Bookchin sekä ranskalainen kristillinen anarkisti Jacques Ellul. Tunnetuimpia viime vuosikymmenten toimijoita ovat olleet Eläinten vapautusrintama ja Maan vapautusrintama.

Anarkoprimitivismi

Ekoanarkismista on kehittynyt vielä radikaalimpi suuntaus anarkoprimitivismi, jossa mukaan kaikki tieteen ja teknologian saavutukset pitäisi hylätä ja palata mahdollisimman luonnonmukaiseen elämäntapaan.[1]

Lähteet
  1. Green Anarchy Anarchism.net. Viitattu 24.4.2014.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.