Eino Yliruusi

Eino Yliruusi syntyi maanviljelijän poikana Ikaalisissa. Hän kirjoitti huomattavia lehtiartikkeleita jo alle 20-vuotiaana ja olisi asetettu kansanedustajaehdokkaaksikin, kunnes saatiin tietää, että hänellä oli vielä monta vuotta odotusaikaa, sillä tuohon aikaan pääsi kansanedustajaksi vasta 24-vuotiaana. Hän jätti politiikan joksikin aikaa ja aloitti opiskelut Rovaniemen Metsäkoulussa, josta valmistui metsäteknikoksi. Koulun jälkeen vuoden 1920 paikkeilla Yliruusi muutti Tampereelle. Tampereella hän aluksi toimi Pienviljelijäin Liiton metsänhoidon neuvojana, mutta kutsuttiin pian Metsämiesten Keskusseuran sihteeriksi ja Metsämies-lehden toimittajaksi. Tämän ohella hän toimitti Metsämiehen kalenteria. Samalla hän toimi Metsämiesten Metsätoimiston toimitusjohtajana. Yliruusin aikana koulunkäyneiden metsämiesten järjestöstä kehittyi lyhyessä ajassa varsin merkittävä etujärjestö.

Hän oli tutustunut pienviljelijän asemaan ja ongelmiin sen ajan Suomessa, ja hänestä tuli vuonna 1929 Suomen Pienviljelijä -lehden päätoimittaja. Pienviljelijän Liitossa ollessaan Yliruusi oli kosketuksissa äskettäin itsenäistyneiden poliittista kodittomuutta valittaneiden pienviljelijöiden kanssa. Maalaisliitto oli heidän entisten isäntiensä puolue eikä arvostanut entisiä torppareita. Sosiaalidemokraatit taas olivat Yliruusin mielestä torpparien itsenäistymistä vastaan, joten sinnekään päin ei ollut vetoa. Kun Yliruusi oli aikansa kuunnellut pienviljelijäin huolia, hänessä kypsyi ajatus, että pienviljelijöillä pitäisi olla oma puolue.

Oman puolueen perustaminen tuli siis ajankohtaiseksi, koska pienviljelijät katsoivat jääneensä jollain lailla puun ja kuoren väliin. - Pienviljelijän mottona voisi sanoa olleen: maalaisliittolaisia emme ole ja sosialisteja meistä ei tule, olkaamme pienviljelijöitä. Näin luonnehti asiaa eräässä haastattelussa Einon poika Tauno Yliruusi.

Vuoden 1929 toukokuun 12 päivänä, Snellmaninpäivänä, perustettiin Suomen pienviljelijäin puolue, jonka puheenjohtajaksi valittiin Eino Yliruusi. Talvisodan aikana Yliruusi asettui vastustamaan sotaa mm. julkaisemalla pamfletin "Sodanvaara ja Suomen puolueettomuus". Tästä saivat maalaisliiton napamiehet, joukossa mm. Urho Kekkonen, aiheen Pienviljeliäin puolueen lehtien lakkautamiseen.

Yliruusi törmäsi urallaan myös Valtiorikosoikeuden kanssa. Yliruusin toiminta ja etenkin lehtikirjoittelut olivat herättäneet viranomaisten epäilyt. Puolueen äänenkannattaja Suomen Sanomat, entinen Suomen Pienviljelijä, lakkautettiin valtakunnan suojelulain nojalla juuri ennen talvisotaa. Valtiollinen poliisi pidätti Yliruusin 1943, koska hänen nimensä oli löytynyt nimilistalta, joka oli löytynyt desanttina Suomeen pudotetun Kerttu Nuortevan hallusta. Samalla listalla oli ollut myös Hella Wuolijoen nimi. Oikeuden eteen Yliruusi joutui vasta yli puoli vuotta myöhemmin toukokuussa 1943. Oikeuden tuomio oli vapauttava.

Lehtien lakkauttamisen jälkeen Yliruusi luopui valtiollisesta politiikasta ja ryhtyi maanviljelijäksi ja puutavaraliikemieheksi Parkanosta ostamalleen Mansikkaviidan tilalle. Hän toimi 25 vuotta Parkanon kunnanvaltuustossa, jossa hän toimi mm. kunnanhallituksen jäsenenä teollistamislautakunnan puheenjohtajana. Yliruusin asiosta Parkano sai alueelleen Mekesin tehtaan, jota myös Kankaanpää havitteli. Sähköistämis- ja tienparannusasioissa oli Yliruusilla merkittävä osuutensa.

Yliruusi kirjoitti valtavan määrän artikkeleita eri lehtiin myös Parkanossa. Varsinkin ulkopolitiikka ja yleensä kansainvälinen politiikka olivat hänen harrastuksiaan. Näiltä ajoilta aina kuolemaansa asti hän kirjoitti Nimimerkillä Politicus. Politikkovuosinaan Yliruusi kirjoitti useita kunnallis- ja talouspoliittisia kirjoja. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Kapitalismin romahtaessa (1940). Eino Yliruusi kuoli Tampereen keskussairaalassa 1974.

• Kuka kumman Eino Yliruusi. Aamulehti, 27.10.1985.