Eino Tulikari

Eino Ilmari Tulikari (vuoteen 1935 Tofferi, 28. helmikuuta 1905 Halsua – 19. marraskuuta 1977 Jyväskylä) oli suomalainen kanteleensoittaja, pelimanni, opettaja ja rehtori.

Eino Tulikari

Hän kuului Halsuan tunnettuun Tofferin soittajasukuun. Hän alkoi näppäillä kannelta jo viisi-kuusivuotiaana, ja ollessaan vasta 10-vuotias hän osallistui ensimmäisiin soittokilpailuihin, joissa sijoittui toiseksi veljensä Oskari Tofferin jälkeen. Samoihin aikoihin aloitti myös viulunsoiton ja kulki pelimannina häissä ja iltamissa.

Hän lähti opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, mutta siirtyi sieltä vuoden opintojen jälkeen syksyllä 1926 Jyväskylän seminaariin, jossa valmistui kansakoulunopettajaksi 1931. Tässä tehtävässä hän toimi Jyväskylässä yli 30 vuotta, josta suurimman osan rehtorina.

Jyväskylän seminaarin ilmapiiri oli omiaan vauhdittamaan hänen kanteleharrastuksiaan. Esiintymisiä tarjoutui seminaarin piirissä hänen itsensä mukaan liikaakin.

Hän esiintyi ensimmäisen kerran radiossa 1932, aluksi kymmenen vuotta A.O.Väisäsen ohjelmassa ”Puoli tuntia kansanmusiikkia” ja sen jälkeen säännöllisesti muissakin ohjelmissa. Vuonna 1937 hän osallistui Saksassa järjestettyihin kansantanhu- ja kuoropäiviin. Hän sai tilaisuuden levittää kanteleen ja kantelemusiikin tuntemusta Saksassa, jossa kanteletta ei lainkaan tunnettu. Myöhemmin 1950-luvulla hän esiintyi Kreeta Haapasalon muistomerkin paljastustilaisuudessa 1954 ja Sibelius-viikon kansanmusiikkikonsertissa 1957. Tämän jälkeen hän soitti kanteletta vain kotioloissa ja pienemmissä tilaisuuksissa.

Tulikari käytti Perhonjokilaakson tyypillistä kanteleensoittotyyliä: lyhyet kielet ovat soittajaan päin, jolloin oikea käsi on kanteleen lyhyessä päässä ja vasen käsi viritystappien puolella. Oikea käsi soittaa melodiaa ja vasen toimii säestäjänä. Tätä soittotyyliä hän on itse kehitellyt säestys- ja korukuvioin .