Eino Svinhufvud

Eino Gustaf Svinhufvud (28. marraskuuta 1896 Helsinki – 1. elokuuta 1938 Kangasniemi[1]) oli suomalainen agronomi. Hänen isänsä oli presidentti P. E. Svinhufvud.

Svinhufvud kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Uudesta yhteiskoulusta 1914 ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa maataloustiedettä, valmistuen agronomiksi vuonna 1919. Tämän jälkeen hän toimi maamieskoulun opettajana Kurkijoella ja Kajaanissa vuoteen 1922 saakka sekä Wärtsilä Oy:n tilanhoitajana Värtsilässä 1922–1924. Vuodet 1924–1934 Svinhufvud oli Suomen Suoviljelysseuran koeaseman johtajana Ilmajoella ja 1934–1938 maatalouskoulun yliopettajana Järvenpäässä. Hän viljeli myös itse Kangasniemen Ohensalon kylässä sijainneita maa- ja metsätiloja aina kuolemaansa saakka. Maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi Svinhufvud väitteli vuonna 1934 suon polttoviljelyksen vaikutuksista.[1] Hän kuoli leukemiaan elokuussa 1938 vain 41-vuotiaana.

Svinhufvud osallistui vuoden 1918 sisällissotaan valkoisten joukoissa. Hän kuului eversti Hans Kalmin johtamaan Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonaan. Jääkäriluutnantti Anton Eonsuun muistelmien mukaan Svinhufvud johti jonkin aikaa Hennalan vankileirillä toiminutta teloitusryhmää, kunnes sai tehtävästä tarpeekseen ja hänen tilalleen tehtävään valittiin toinen henkilö. Yhteensä Hennalassa ammuttiin noin 500 punaista, joista 200 oli naisia.[2][3] Myöhemmin Svinhufvud oli mukana äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen toiminnassa. Keväällä 1932 Svinhufvud oli valmiina osallistumaan Mäntsälän kapinaan, mutta hänen isänsä P. E. Svinhufvud puuttui asiaan ja riidan jälkeen Eino Svinhufvud luopui aikeistaan.[4]