Eino Pietiläinen

Pietiläisen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Pietiläinen ja Amanda Theofilia Sivenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Irja Lovisa Hyvärisen kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Porvoon suomalaista yhteiskoulua ja Suomen liikemiesten kauppaopiston.[2][3]

Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.

Pietiläinen työskenteli konttoristina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. komppaniaan. Takaisin alkuperäiseen komppaniaansa hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 28. lokakuuta 1917. Hän kuului myös pataljoonan soittokuntaan.[2][3]

Pietiläinen palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen keväällä vuonna 1918. Palattuaan hän astui 7. kesäkuuta 1918 alkaen palvelukseen 1. Karjalan rykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin ensin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5 ja myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti. Hän toimi aluksi koulutusaliupseerina Sortavalassa pidetyillä aliupseerikursseilla ja 10. heinäkuuta 1918 alkaen 5. komppanian päällikkönä ja 23. marraskuuta 1918 lähtien II pataljoonan adjutanttina. Pohjois-Savon rykmentissä hänet määrättiin 1. tammikuuta 1921 alkaen 7. komppanian ja 15. heinäkuuta 1921 alkaen Pohjois-Savon rykmentin aliupseerikoulun ja 7. lokakuuta 1921 jälleen 5. komppanian päälliköksi.[2][3]

Pohjois-Savon rykmentistä hänet komennettiin 19. lokakuuta 1923 ja siirrettiin 28. marraskuuta 1923 alkaen Sotaväen esikuntaan, missä hän palveli koulutustoimistossa. Sotaväen esikunnasta Pietiläinen siirrettiin 28. marraskuuta 1925 alkaen Helsingin komennuskomppanian päälliköksi, josta hän siirtyi 26. syyskuuta 1927 alkaen Yleisesikuntaan. Hän erosi armeijasta 31. maaliskuuta 1928, mutta astui uudelleen vakinaiseen palvelukseen 18. tammikuuta 1933 ja hänet sijoitettiin aluksi Viipurin rykmentin ja 1. heinäkuuta 1933 lähtien Polkupyöräpataljoona 3:een, josta käsin hän toimi komennettuna Tampereen itäisen sotilaspiirin talouspäällikkönä. Toistamiseen hän erosi armeijan palveluksesta lokakuussa 1933. Hän työskenteli sotilasuransa lisäksi myös Sortavalan kirjakauppa ovin johtajana vuosina 1927-1930 ja Suomen sähkölampputehdas oy:n myyntipäällikkönä vuosina 1930-1932. Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli väliaikaisissa toimissa Posti- ja lennätinhallituksen palveluksessa vuosina 1934-1935 ja Yleisesikunnan sotahistoriallisessa toimistossa vuosina 1935-1936. Myöhemmin hän työskenteli Herman Lindell oy:n Tampereen konttorin hoitajana sekä syksystä vuodesta 1938 alkaen oli perustamansa valokopiolaitoksen johtajana Helsingissä aina talvisotaan saakka.[2][3]

Pietiläinen osallistui talvisotaan aluksi intendenttinä Kenttätäydennysprikaatissa, josta hän siirtyi myöhemmin intendentiksi Ryhmä Talvelan Osasto A:han. Hän osallistui kyseisessä joukossa taisteluihin Ilomantsissa. Myöhemmin hänet siirrettiin Kotijoukkojen esikunnan käyttöön, joka siirsi hänet huoltopäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 2:een, josta hänet siirrettiin edelleen huoltopäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 8:aan.[3]

Välirauhan aikana Pietiläinen työskenteli myyntitehtävissä, kunnes jatkosodan puhjetessa hänet kutsuttiin jälleen palvelukseen ja hänet sijoitettiin toimistopäälliköksi 14. Divisioonan esikuntaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin päälliköksi Huoltokeskus 3:een, josta hänet vapautettiin palveluksesta vuonna 1942. Vapauduttuaan sotapalveluksesta hän jatkoi myyntitehtäviään Vuodesta 1962 alkaen hän työskenteli omistamassaan kirjanpitotoimistossa.[3]

Pietiläinen toimi Kuopion musiikin ystävien yhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1921–1923 ja Jääkäriliiton sihteerinä vuosina 1924–1927 sekä Sortavalan suojeluskunnan kapellimestarina vuosina 1928–1929 ja suojeluskuntapiirin piirikapellimestarina vuonna 1929. Sortavalan V. P. K:n päällikkönä hän toimi vuonna 1929 ja Sortavalan radioyhdistyksen puheenjohtajana vuonna 1929. Lisäksi hän toimi Munkkiniemen orkesterin ja sen johtokunnan jäsenenä ja oli Munkkiniemen musiikkikoulun toiminnanjohtaja.[2][3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Vänrikki 1. heinäkuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1920 Kapteeni 16. toukokuuta 1923 Majuri 31. maaliskuuta 1928.		Vapaudenristi 4. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.