Eino Parikka

Eino Alfred Parikka (18. huhtikuuta 1904 Viipuri – 24. marraskuuta 1973 Kouvola) oli suomalainen filosofian maisteri, opettaja ja toimittaja.[1][2][3]

Eino Parikka

Parikan vanhemmat olivat talonomistaja Juho Parikka ja Elsa Ahlfors. Hän pääsi ylioppilaaksi 1922 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1928 sekä maisteriksi 1932. Parikka toimi aluksi Kristiinankaupungissa historian ja suomenkielen opettajana ja sen jälkeen hän oli Lahden kansanopiston ja kansankorkeakoulun apulaisjohtajana ennen siirtymistään lehtialalle.[2][3]

Parikka oli vuosina 1934–1939 Karjalan kansalaisliiton Itä-Karjalan sihteerinä ja samalla järjestön julkaiseman Karjala–Inkeri-lehden päätoimittajana.[4] Sen jälkeen hän oli Viipurissa ilmestyneen Karjala-lehden toimitussihteerinä ja virkaatekevänä päätoimittajana 1937–1945. Tämän jälkeen hän oli päätoimittajana ja avustajana eri aikakauslehdissä ja nuorisojulkaisuissa sekä toimi kokoomuspuolueen sanomapalvelun toimituspäällikkönä 1947–1950. Parikka oli Nuori Voima -lehden päätoimittajana 1944–1945, Valojuova-lehden päätoimittajana 1945–1946, Valvoja-lehden toimitussihteerinä 1947–1951, Oikeistolehdet ry:n toimittajana 1950-1953 sekä Uusi Suomi -lehden artikkelitoimittajana 1953–1956.[2][3][4] Viimeksi hän oli Helsingissä Kulosaaren yhteiskoulun suomen kielen opettajana 1957–1963.[4]

Parikka oli Suomen Sanomalehtimiesten Liiton varapuheenjohtaja 1951–1957, Pohjola-Nordenin keskushallituksen jäsen 1953–1956 ja Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran puheenjohtaja vuodesta 1966. Parikka oli myös Yleisradion tietokilpailuohjelma Viisasten kerhon jäsen numero 2 vuosina 1945–1972.[4][1]

Eino Parikka oli naimisissa vuodesta 1934 Maire Siiri Teirilän kanssa. [3]