Eino Nikkilä

Eino Johannes Nikkilä (13. huhtikuuta 1904 Pirkkala – 27. toukokuuta 1985 Järvenpää) oli suomalainen kansatieteilijä ja valokuvaaja.

Helsingin yliopistossa opiskellut Nikkilä osallistui 1920–1930-luvuilla useille ns. kotiseuturetkille, joita yliopiston eri osakunnat järjestivät. Niiden tarkoituksena oli tallentaa maaseudun katoavaa elämäntapaa. Satakuntalaiseen osakuntaan kuulunut Nikkilä suuntasi matkansa luonnollisesti kotimaakuntaansa. Erityisesti häntä kiehtoi maakunnan karu pohjoisosa, Etelä-Pohjanmaan ja Hämeen rajaseutu. Nikkilä teki myös useita retkiä Porin pohjoispuoliselle rannikkoalueelle. Kokemäenjoen laakson sekä Ala-Satakunnan hän sen sijaan jätti kokonaan huomiotta.

Nikkilän varhaisimmat valokuvat ovat Suoniemen Sarkolasta vuodelta 1929. Muita hänen merkittävimpiä kuviaan olivat muun muassa ajoverkkokalastus Merikarvialla vuonna 1934 ja kutunjuuston valmistus Tyrväällä 1938. Vuonna 1935 Nikkilä tallensi onnistuneimmat otoksensa, kun hän kuvasi Iisakki Juholaa valmistamassa eränkävijöiden ikivanhaa muinaisruuhea, haapiota, Ahlaisten Uksjärvellä. Sadan kuvan sarjaa pidetään suomalaisen etnografisen valokuvauksen mestariteoksena. Aiheesta valmistui Nikkilän johdolla myös elokuva, josta on kuitenkin säilynyt vain katkelmia.

Yhteensä Nikkilä kuvasi retkillään noin 1 400 valokuvaa. Myöhemmin Järvenpäässä asuessaan hän kuvasi muun muassa Jean Sibeliuksen hautajaisia vuonna 1957. Jatkosodan aikana Nikkilä oli mukana Valtion tieteellisessä Itä-Karjalan toimikunnassa, joka teki tutkimuksia suomalaisten miehittämillä alueilla Itä-Karjalassa.[1] Eino Nikkilän kirjallinen tuotanto käsittää lähinnä Satakuntalaisen osakunnan Satakunta-sarjassa julkaistuja artikkeleita. Lisäksi hän julkaisi teoksen Suksien tarina (WSOY 1966), joka on kattavimpia Suomessa tehtyjä tutkimuksia muinaisista suksilöydöistä.