Eino Murtorinne

Eino Johannes Murtorinne (s. 25. marraskuuta 1930 Kiuruvesi) on suomalainen kirkkohistorioitsija ja teologi. [1]

Murtorinteen vanhemmat olivat maanviljelijä Robert Murtorinne ja Emmi Röksä. Hän valmistui ylioppilaaksi Raudaskylän lukiosta vuonna 1950, teologian kandidaatiksi vuonna 1956 ja lisensiaatiksi vuonna 1962. Hänet vihittiin papiksi Kuopiossa vuonna 1956, minkä jälkeen hän toimi ylimääräisenä pappina Vieremällä vuosina 1956–1957 ja Iisalmen kaupunkiseurakunnassa vuonna 1957. Vuosina 1959–1962 hän oli sotilaspastorina Suomenlinnan rannikkotykistörykmentissä ja vuodesta 1962 Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian assistenttina Helsingin yliopistossa.[2]

Murtorinne väitteli teologian tohtoriksi 1964. Hän oli Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosenttina 1967–1972, kirkkohistorian apulaisprofessorina 1972–1975 ja uusimman ajan kirkkohistorian professorina 1975–1993.[1] Hän on tutkinut Suomen ja Saksan kirkkojen suhteita kansallissosialismin kaudella (Risti hakaristin varjossa, Veljeyttä viimeiseen saakka) ja suomalaisen teologian historiaa 1800- ja 1900-luvuilla (Suomalainen teologia autonomian kautena, Suomen kirkon historia. Autonomian kausi 1809–1899 ja Suomen kirkon historia. Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990).

Eino Murtorinteen puoliso on Seija Murtorinne (o. s. Heljas), jonka isä oli rovasti ja poliitikko Lennart Heljas.[2]