Eino Liljeroos

Eino Henrik Liljeroos (24. toukokuuta 1882 Tampere – 21. maaliskuuta 1977 Tampere) oli suomalainen teollisuusjohtaja.[1] Hän oli koulutukseltaan insinööri, ja hän sai vuorineuvoksen arvon 1945 ja tekniikan kunniatohtorin arvon 1954.[2]

Eino Liljeroos vuonna 1947.

Liljeroosin vanhemmat olivat kunnallisneuvos Johan Henrik Liljeroos ja Julia Maria Högström. Liljeroosin isoisä Henrik Liljeroos oli perustanut Tammerkosken alajuoksulle kehruu- ja kutomatehtaan, jota Johan Henrik Liljeroos laajensi ja muutti osakeyhtiöksi nimeltä H. Liljeroos Oy.[2][3]

Eino Liljeroos pääsi ylioppilaaksi 1902 ja valmistui insinööriksi 1907. Hän toimi H. Liljeroos Oy:n teknillisenä johtajana 1908–1911 ja Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:ssä kehruuosaston insinöörinä 1911–1919 sekä kutomateollisuusosaston teknillisenä johtajana 1920–1925. Hän oli F. Klingendahl & Co Oy:n verkatehtaan isännöitsijä 1925–1938 ja Suomen Gummitehdas Oy:n teknillinen johtaja 1939–1952.[2][3]

Liljeroos oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä 1922–1924 ja 1937–1939. Hän oli Suomen työnantajain yleisen ryhmän hallituksen puheenjohtajana ja Suomen työnantajain keskusliiton hallituksen jäsenenä. Hän oli H. Liljeroos Oy:n, Oy Tammer Ab:n ja Tampereen Verkatehdas Oy:n johtokunnan puheenjohtajana sekä Suomen Gummitehdas Oy:n, Nokia Oy:n ja Suomen Kaapelitehdas Oy:n johtokunnan jäsenenä.[3]

Eino Liljeroos oli naimisissa vuodesta 1910 Signe Margareta Nordmannin kanssa.[3]