Eino Kirjonen

Eino Einari Kirjonen (25. helmikuuta 1933 Käkisalmi – 21. elokuuta 1988 Kouvola) oli suomalainen, Lahden Hiihtoseuraa edustanut mäkihyppääjä. Hänet muistetaan erityisesti moninkertaisena Keski-Euroopan mäkiviikon kävijänä, ensin kilpailijana ja myöhempinä vuosina Suomen mäkijoukkueen valmennus- ja johtotehtävissä. Mäkiviikon voittoon hän hyppäsi talvella 1961–1962.[1] Osakilpailuvoittoon Kirjonen ylsi mäkiviikolla kolmasti.

Eino Kirjonen, Holmenkollen 1953

Eino Kirjonen asui lapsuutensa Koivistolla, ja siirtyi vanhempiensa kanssa sodan jälkeen Keski-Suomeen Kuhmoisiin. Siellä asuessaan hän hyppäsi 14-vuotiaana vuonna 1947 ensimmäisen kerran Lahden hyppyrimäestä. Aikuistuessaan 1950-luvun alussa Kirjonen muutti Helsinkiin ja oli töissä rakennuksilla. Silloin hän edusti Helsingin Tovereita[2]

Arvokisoissa Kirjonen, lempinimeltään "Milli-Ville", ei onnistunut. Olympiakisoissa hän sijoittui 1956 seitsemänneksi ja 1960 17:nneksi. MM-kisoissa Lahdessa 1958 hän kaatui kahdesti ja jäi 56:nneksi, ja Zakopanessa 1962 hänen sijoituksensa olivat normaalimäessä 12:s ja suurmäessä 21:s.

Salpausselän kisoissa Kirjonen ylsi voittoon 1955. Holmenkollenilla hän oli parhaimmillaan toinen 1955[3] ja 1957. Sveitsin mäkiviikon voittoon hän hyppäsi 1961 ja 1963, ja SM-kultaa tuli vuosina 1955, 1957, 1960 ja 1962.

Kirjonen pelasi kuten mäenlaskun nuorempi kilpakumppaninsa Veikko Kankkonen myös pesäpalloa SM-sarjatasolla, edustaen Lahden Mailaveikkoja. SM-sarjassa Kirjonen pelasi kolme kautena, 1954, 1955 ja 1963, kaikkiaan 15 ottelua.[4]

Aktiiviuransa jälkeen vuonna 1964 Eino Kirjonen siirtyi Hannu Koskivuoren silloin johtaman Suomen Hiihtoliiton palvelukseen ja toimi vuosina 1964-1977 mäkimaajoukkueen päävalmentajana. Senkin jälkeen oli aina vuoteen 1985 Hiihtoliiton palveluksessa.

Eino Kirjonen oli innokas ravien seuraaja. Hän kuolikin sydänkohtaukseen Kouvolan raviradalla 21. elokuuta 1988.