Eino Hanski

Eino Hanski (17. heinäkuuta 1928 Leningrad, Neuvostoliitto – 20. elokuuta 2000 Göteborg, Ruotsi) oli suomalainen kirjailija ja kuvanveistäjä.[1] Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat omaelämäkerrallinen Pitkät vuodet -romaanitrilogia[1] sekä Evert Tauben muistomerkki.^lähde?

Eino Hanskin veistämä Evert Tauben patsas Göteborgin satamassa vuodelta 1996.

Eino Hanskin vanhemmat olivat vallankumouksen jälkeen Neuvostoliittoon jääneitä suomalaisia. Kirjoittamassaan trilogiassa Pitkät vuodet hän kertoi elämästään, jonka aikana hän kulki Leningradista monien vaiheiden kautta Ruotsiin. Trilogian ensimmäisessä osassa Pitkä talvi kerrotaan Leningradin piirityksestä, joka vei hengen Eino Hanskin isältä ja useilta sukulaisilta. Trilogian toinen osa Pitkä matka kertoo Hanskin sekä hänen äitinsä ja sisarensa matkasta Kaukasukselle, jonne heidän karjavaununsa neljästäkymmenestä matkustajasta vain yhdeksän pääsi hengissä perille. Saksalaisjoukkojen saapuminen heidän kotikyläänsä johti juutalaisten ja vähitellen myös monien muiden teloituksiin, ja Hanskin perhe katsoi parhaaksi paeta kohti Suomea. Trilogian päätösosassa Pitkä odotus kerrotaan Hanskien päätymisestä Ukrainan kautta Puolaan Gdańskin ja Gdynian pakolaisleireille. Lopulta perhe pääsi Suomeen, mutta kun inkeriläisiä alettiin luovuttaa Neuvostoliittoon, pakeni Hanski veneellä Pohjanlahden yli Ruotsiin ja asettui Hudiksvalliin.[1]

Ruotsissa Eino Hanski kävi kansankorkeakoulun, opiskeli valokuvausta sekä työskenteli metsä- ja satamatyömiehenä, valokuvaajana, sosiaalityöntekijänä ja matkailumajan vastaavana. Uransa kirjailijana hän aloitti omaelämäkerrallisella trilogiallaan 1960-luvulla. Sanasokeuden vaivaaman Hanskin apuna kirjoitustyössä toimi hänen ruotsalainen vaimonsa. Television kirjallisuusohjelmassa Röda rummet Hanskin trilogia äänestettiin sadan merkittävimmän 1900-luvulla ilmestyneen ruotsalaisen kaunokirjallisen teoksen joukkoon.[1]

Hanskin romaaneista Vapauden tunnit kertoo Venäjän kahdesta vallankumouksellisesta vuosikymmenestä Pietarissa alkaen vuodesta 1905. Hän kirjoitti myös muutamia televisionäytelmiä ja kuunnelmia sekä teki valokuvakirjan Eino Hanski Neuvostoliitossa.[1]