Einar Grönberg

Grönberg kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa syyslukukauden vuonna 1913.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Grönberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, jossa haavoittui lievästi 10. tammikuuta 1917. Parannuttuaan hänet siirrettiin 20. helmikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja toimi pataljoonan työnvälitystoimistossa Hampurissa. Pataljoonaan ja 3. komppaniaan hän palasi 10. lokakuuta 1917, josta hänet siirrettiin jälleen pataljoonan täydennysjoukkoon 1. joulukuuta 1917.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Grönberg saapui Suomeen 16. helmikuuta 1918 ja astui Armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä 1. maaliskuuta 1918. Hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi sisällissotaa käyviin joukkoihin Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoonan 1. komppaniaan. Hän toimi 1. komppanian päällikkönä ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kuhmoisissa, Eräjärvellä, Orivedellä, Vääksyn-Kangasalan akselilla ja Lempäälässä sekä Tampereella, missä haavoittui 3. huhtikuuta 1918.[1][2]

Sisällissodan jälkeen Grönberg siirrettiin 1. kesäkuuta 1918 alkaen 3. Jääkärirykmenttiin (myöh. Savon jääkärirykmentti n:o 3). Hän oli kuitenkin sairauslomalla aina lokakuuhun 1918, jolloin hänet siirrettiin 27. joulukuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, jonka nimi muutettiin myöhemmin Porin rykmentiksi. Hän toimi rykmentin adjutanttina 16. tammikuuta – 1. elokuuta 1919 välisen ajan, jonka jälkeen hänet siirrettiin 3. komppanian päälliköksi. Hän oli komennettuna Suomen senaatin sota-asiain toimituskunnan käytettäväksi 28. lokakuuta 1918 – 15. tammikuuta 1919 väliseksi ajaksi. Armeijasta hän erosi 26. lokakuuta 1921 ja matkusti vuonna 1923 siirtolaiseksi Kanadaan ja toimi siellä liikemiehenä Torontossa, josta hän palasi myöhemmin Ruotsiin Lundiin, jonne hänet on haudattu.[1][2]

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 4. huhtikuuta 1916 Aliupseeri 1. maaliskuuta 1918 Vänrikki 18. maaliskuuta 1918 Luutnantti 12. huhtikuuta 1918 Kapteeni 30. kesäkuuta 1919		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi