Eila Roine

Eila Roine (viralliselta nimeltään Eila Orvokki Roine-Auvinen, o.s. Roine; s. 26. marraskuuta 1931 Turku) on suomalainen näyttelijä.[2] Elämän­työnsä hän on tehnyt Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän oli kiinnitettynä vuodet 1951–1994 ja sen jälkeen vierailijana.

Eila Roine
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasa­valta (1962).
Eila Roine miehensä Vili Auvisen kanssa Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasa­valta (1962).
Henkilötiedot
Koko nimi Eila Orvokki Roine-Auvinen
Syntynyt26. marraskuuta 1931
Turku
Ammatti näyttelijä
Puoliso Vili Auvinen ( 1955;  1996)
Lapset Tommi Auvinen
Janne Auvinen
Vanhemmat Eero Roine
Sukulaiset Esko Roine (veli)
Liisa Roine (sisko)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Eila Auvinen (rinnakkais­nimi)[1]
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Roine sai teatteri­neuvoksen arvonimen vuonna 1995.[2] Vuonna 2006 tasavallan presidentti myönsi hänelle Pro Finlandia -mitalin.[3][4] Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yli­opiston Kunnia­tohtoriksi.[5]

Ura

Roine aloitti näyttelemisen Eino Salmelaisen ilta­näyttelijä­koulussa vuonna 1949. Hänet kiinnitettiin Tampereen Työ­väen Teatteriin vuonna 1951. Roine näytteli teatterissa vuoteen 1994, eläkkeelle jäämiseen saakka. Hän on vieraillut teatterissa tämän jälkeenkin.[3]

Roine on näytellyt muun muassa televisio­sarjoissa Heikki ja Kaija (Kaijan roolissa), Rintamäkeläiset, Sirkuspelle Hermanni ja Kotikatu. Hän näytteli myös elo­kuvassa Juoksu­haudan­tie (2004). Vuosina 1996–2013 Roine toimi lasten­ohjelma Pikku Kakkosen juontajana, ”Eila-mummina”. Hän juonsi Pikku Kakkosen viimeistä kertaa 11. syys­kuuta 2013.[6]

Palkinnot ja tunnustukset

Roine on saanut Tampereen kaupungin taide­mitalin ja kultaisen ansio­merkin, Hämeen läänin taide­toimi­kunnan mitalin, Suomen teatteri­järjestöjen keskus­liiton kultaisen ansio­merkin[7] ja Hämäläis-Osa­kunnan mitalin.[2]

Vuonna 1995 Roinelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän sai Kalle Kaiharin säätiön kulttuuri­palkinnon 1997, Ida Aal­berg -mitalin 1997, Jalmari Finnen säätiön tunnustus­palkinnon 2004, Vuoden lapsi­teko­palkinnon 2004, Larin Paraske -palkinnon 2006 ja Tampere-palkinnon 2009.[2] Hänet valittiin Vuoden iso­vanhemmaksi vuonna 2004.[8] Joulu­kuussa 2013 Roinelle myönnettiin Pirkan­maan taide­palkinto.[9] Vuonna 2018 Roine palkittiin elämän­työstään Venlalla.[10]

Yksityiselämä

Roineen isä oli näyttelijä Eero Roine.[3] Hänen sisaruksensa Esko Roine ja Liisa Roine ovat myös näyttelijöitä.[1]

Vuonna 1955 Roine avioitui teatteri­ohjaaja Vili Auvisen kanssa.[3] Liitto päättyi Auvisen kuolemaan vuonna 1996.[2] Heillä on kaksi poikaa: ohjaaja-näyttelijä Tommi Auvinen ja valo- ja ääni­suunnittelija Janne Auvinen, kolmas poika Tommi Petteri kuoli vauvana.[11]

Filmografia

Lähteet

  1. Eila Roine Elonetissä. . Viitattu 5.12.2013.
  2. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilö­tietoja nyky­polven suomalaisista 2015, s. 63. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  3. Henkilö­kunta: Eila Roine Tampereen Teatteri. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 6.9.2015.
  4. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkos­järjestyksessä (Roine, Eila Orvokki 6.12.2006) Ritari­kunnat. Viitattu 31.10.2021.
  5. Tieteen, taiteen ja yhteis­kunta­elämän huippuja Tampereen yli­opiston kunnia­tohtoreiksi 18.4.2018. Tampereen yli­opisto. Arkistoitu 19.7.2018. Viitattu 18.8.2018.
  6. Pikku Kakkosen suosikki jätti ohjelman: Saattaa tulla muutama suukko Ilta-Sanomat. 11.9.2013. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 12.9.2013.
  7. Suomen Teatteri­järjestöjen Keskus­liiton myöntämät kultaiset kunnia­merkit 2014–1947 (PDF) 11.1.2015. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.2.2016.
  8. Pikku kakkosen Eila-mummi on Vuoden iso­vanhempi Kaleva. 16.10.2004. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 6.9.2015.
  9. Niskanen, Eveliina: Näyttelijä Eila Roine sai Pirkan­maan taide­palkinnon Yle Uutiset. 5.12.2013. Yleis­radio Oy. Viitattu 5.12.2013.
  10. Vilkman, Sanna: Kultainen Venla -gaala palkitsi vuoden televisio­huiput – Myrskyn jälkeen teki hattu­tempun Yle Uutiset. 12.1.2018. Viitattu 12.1.2018.
  11. Liikkanen, Maija: Me Naiset: Eila Roine menetti esikois­poikansa yli 60 vuotta sitten, eikä siitä surusta mikään mene yli: ”En ikinä unohda sitä puhelin­soittoa” Ilta-Sanomat. 29.11.2020. Viitattu 6.12.2020.
  12. Suikkanen, Päivi: Mökki – valoisa draama­sarja suvun salaisuuksista Yle. 26.5.2016 (päivitetty 11.5.2018). Viitattu 14.11.2021.
  13. Röllistä ja Tatusta ja Patusta julkaistiin julisteet Elo­kuva­uutiset. 16.5.2016. Viitattu 23.5.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.