Eila Minkkinen

Eila Minkkinen syntyi maanviljelijä Alle Minkkisen ja Helmi Sällisen perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1978 on rakennusinsinööri Veikko Niinimäki.[1] Minkkinen aloitti opintonsa Taide­teollisen oppilaitoksen Ammattikoulun iltakoulussa metallitaiteen osastolla 1961. Samaan aikaan Minkkinen oli oppilaana kultasepän verstaassa kolme vuotta. Vuosina 1965–1969 hän opiskeli Taideteollisuusopiston Teollisen muotoilun osastolla. Minkkisellä on ollut oma työhuone vuodesta 1969, ensin Helsingissä, kolmessa eri osoitteessa ja myöhemmin Vanhassa Raumassa. Koruissa hänen pääasiallisia materiaalejaan ovat olleet hopea ja pronssi, mutta myös epätavallisemmat korumateriaalit kuten paperi, tietokoneen mikropiirilevyt ja sähköjohto. Vuonna 1986 hänen paperikorunäyttelynsä herätti laajaa huomiota. Veistosten materiaalina on ollut lähinnä kupari, jota hän on työstänyt useilla eri työtavoilla. Hopean kaltaisena pehmeänä ja helposti venyvänä metallina kupari muun muassa soveltui 1980-luvulla hänen repoussé-työtavalla tehtyjen, jopa 100 x 200-senttisten reliefien materiaaliksi. Tämän ikivanhan työtavan elvyttämisestä ja uudistamisesta hän sai Valtionpalkinnon 1992.Taide­teollisessa Korkea­koulussa hän toimi tuntiopettajana 1972–1979.

Minkkisen koruja oli esillä ensimmäisen kerran Helsingissä Uudet korut -näyttelyssä 1967. Sen jälkeen teoksiaan on ollut esillä noin sadassa yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla ryhmänäyttelyissä yli kolmessakymmenessä maassa. Yksityisnäyttelyitä on ollut Suomessa 38.

Minkkisellä on useita julkisia teoksia ja hänen teoksiaan on useiden museoiden kokoelmissa, Designmuseossa Helsingissä, Turun, Porin, Rauman, Lahden, Kotkan, Kokkolan, Äänekosken ja Jyväskylän taidemuseoissa sekä Lönnströmin taidemuseossa, Lars ja Helena Pahlmanin nykykorukokoelmassa ja Korutaideyhdistyksen kokoelmassa. Hänen kaksi taideteostaan, Kesä ja Talvi ovat esillä Euroopan unionin kokoelmissa.

• Wärtsilä Oy.n stipendi 1969
• Tuuli -palkinto Turun ja Porin läänin taidekäsityönäyttelyssä 1990
• Valtion taideteollisuuspalkinto 1992
• Ornamon nimeämä Vuoden taidekäsityöläinen 2004
• Sanomalehti Länsi-Suomen taidemitali, 1995
• Rauman kaupungin 560-vuotisjuhlavuoden kulttuurimitali 2002
• Rauman kaupungin kulttuuripalkinto 2004.
• Valtion taiteilijaeläke vuodesta 2005-
• Kutsuttu Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäseneksi 2016
• Kutsuttu Rauman taiteilijaseuran kunniajäseneksi 2017
• Satakunnan taidetoimikunnan jaettu taidepalkinto 2018

• Suomen kuvanveistäjäliitto
• Elia Minkkinen Taiteilijamatrikkelissa
• Taiteilijan kotisivut

• Bizot, Chantal & Colemo, Nadine: Bijoux Contemporains, un Passion. Collection de Solange Thierry de Sait Rapt. Editions du Regard, 2018. ISBN 978-2841053636. (ranskaksi)
• Pahlman, Helena et. al: Suomalainen koru. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-9103-0.
• Pahlman, Helena et. al: Itsenäisyyden ajan suomalainen koru. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7830-7.
• 2015 Osaatteko valssata, neiti Minkkinen? Kuvitettu elämäkerta, Pirkko Vekkeli, Janne Koski, Otso Kantokorpi, Helena Pahlman, Marsa Luukkonen. Parvs Publishing Helsinki. ISBN 978-952-5654-75-2.
• Pauketta ja patinaa, Eila Minkkisen teoksia 1962–2005. ISBN 952-91-8730-0.
• Aav, Marianne – Amberg, Anna-Liisa – Fagerström, Raimo – Tillander, Ulla: Koru Suomessa. Godenhiem Design museo, 2012. ISBN 978-952-9878-77-2.
• Kuka kukin on 2005. Helsinki, Otava. ISBN 951-1-19577-8 ja 2011, ISBN 978-951-1-24712-8.
• Sculptor2005, Suomen Kuvanveistäjäliitto ry. 2005, ISBN 951-97247-2-9.
• Metallit 2001, ISBN 951-98746-0-7.
• Poutasuo, Tuula: Suomalainen hopeataide. 1989, ISBN 951-26-3264-0.
• Lambert, Sylvia: The Ring. 1998, ISBN 2-88046-317-3.
• III Triennale Du Bijou, Musee Des Arts Decoratifs, Paris, 1992, ISBN 2-906450-86-3.
• The Ego Adorned: 20th Century Artists' Jewellery. ISBN 90-6625-024-0.
• Ruutiainen, Päivi: Onko puhelinkoppi koru? Nykykoru taiteen kentällä. ISBN 978-952-484-568-7.