Eiki Nestor

Eiki Nestor kasvoi Tallinnassa ja opiskeli tieliikenteen koneinsinööriksi Tallinnan ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui vuonna 1976. Sen jälkeen hän työskenteli Tallinnan lähellä Keilassa ajoneuvovaraston päällikkönä vuosina 1976–1982. Sen jälkeen hän työskenteli Viron tienrakennusliiton työsuojelutarkastustarkastajana vuosina 1982–1989. Nestor liittyi aivan Neuvosto-Viron loppuvaiheessa joulukuussa 1988 Viron kommunistipuolueeseen.[1]

Nestor työssään riigikogun puhemiehenä.

Itsenäistyneessä Virossa Nestor valittiin Viron tasavallan riigikoguun syksyllä 1992. Hän liittyi vuonna 1993 Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja hän toimi puolueen puheenjohtajana vuosina 1995–1996.[2] Hänestä tuli Tarandin hallituksessa ministeri puolueen edustajana vastuualueenaan alueelliset asiat. Hän jatkoi riigikogussa, kun hänet valittiin vuoden 1995 riigikoguun. Samanaikaisesti hän oli myös Tallinnan kaupunginvaltuustossa vuosina 1996–1999. Toisen kerran ministeriksi Nestor nimitettiin Laarin II hallitukseen vuosiksi 1999–2002.[3] Riigikogun edustus sosiaalidemokraattisena jäsenenä jatkui myös seuraavissa riigikoguissa. Vuonna 2015 Nestor valittiin riigikogun puhemieheksi. Riigikogun puhemiesura ja jäsenyys katkesi vuoden 2019 vaaleissa, jolloin hän putosi riigikogusta.[4] Näin Nestor oli riigikogun jäsenenä uudelleen itsenäistyneessä Virossa kaikkiaan 27 vuotta.[5]

Vuoden 2016 presidentinvaalissa Nestor oli sosiaalidemokraattien asettama ehdokas[6], ja vaalin ensimmäisellä äänestyskierroksella riigikogussa hän sai eniten ääniä eli 40, mutta se ei ylittänyt vaadittua 68 ääntä 101 riigikogun edustajalta.[7] Toisella riigikogun kierroksella hän ei ollut enää ehdokkaana, vaan hän luopui jatkokierroksilta.

Nestor on parlamenttitoiminnan lisäksi toiminut vuodesta 1997 Viron liikennelaitosten työntekijöiden ammattiliiton puheenjohtajana. Hän on toiminut myös Viron jalkapalloliiton hallituksen jäsenenä.[8]

Eiki Nestorille myönnettiin vuonna 2001 Valtionvaakunan ritarikunnan V luokan[9] ja vuonna 2018 sen II luokka kunniamerkki[10]. Vuonna 2016 hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun suurristi (SVR SR).