Eijo Vesanen

Eijo Erlevi Vesanen (6. toukokuuta 1912 Vihti[1] – 29. heinäkuuta 2005 Helsinki[2]) oli suomalainen seismologi, joka sai professorin arvonimen.

Eijo Vesanen

Eijo Vesasen vanhemmat olivat kauppaedustaja Vilho Vesanen ja Irene Alfhild Edelmann. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1944–1951 oli pianotaiteilija Leea Isotalo ja toinen vuodesta 1951 hammaslääkäri Irma Kaarina Levander. Vesanen tuli ylioppilaaksi 1931 ja valmistui filosofian maisteriksi 1936. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1942 ensimmäisena seismologian alalta Suomessa. Vesanen suoritti myös hammaslääketieteen kandidaatin tutkinnon 1947 ja lisensiaatin tutkinnon 1953. Vesanen toimi Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen assistenttina 1939–1946, hydrografisen toimiston ylimääräisenä hydrologina 1945–1946 ja seismografisen aseman hoitajana 1946–1960. Hän oli Washingtonin yliopiston apulaisprofessori 1948–1952. Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti Vesanen oli 1947–1961 ja seismologian laitoksen ensimmäinen johtaja 1960–1975. Hän toimi 1965–1966 Unescon asiantuntijana maanjäristysten tutkimuslaitoksessa Tokiossa. Vesanen oli myös muun muassa Geofysiikan seuran puheenjohtaja 1959 ja vuodesta 1973 Suomalaisen tiedeakatemian jäsen. Vesanen kilpaili nuorena seiväshypyssä, jossa hän sai SM-pronssia vuosina 1934, 1936 ja 1937 sekä edusti Suomea kolmessa maaottelussa[3] ja piti hallussaan seiväshypyn pohjoismaista akateemista ennätystä 1934–1947. Sotilasarvoltaan hän oli reservin majuri. Professorin arvonimen Vesanen sai 1968. Hän julkaisi väitöskirjan ohella useita kymmeniä julkaisuja seismologian alalta.[1][2]