Eight Miles High

Yhtyeen kitaristi–laulaja Roger McGuinn on kertonut, että laulu kertoo yhtyeen kesän 1965 matkasta Englantiin[10] ja määränpäässä tapahtuneesta kulttuurišokista. Alun perin kappaleen nimi oli ”Six Miles High” viitaten matkustajalentokoneiden lentokorkeuteen, mutta Gene Clarkin ehdotuksesta nimeksi muutettiin ”Eight Miles High” (suom. Kahdeksan mailin korkeudessa), koska se kuulosti hänen mielestään runollisemmalta ja muutenkin paremmalta. Se oli myös muodikkaampi vaihtoehto, sillä The Beatles -yhtye oli julkaissut kappaleen nimeltä ”Eight Days a Week”. Kappaleen kirjoitti pitkälti Clark, joka teki laulun melodian ja suurimman osan sanoituksista. Hän lisäsi tekijätietoihin myös McGuinnin ja David Crosbyn nimet, jotta sitä ei sivuutettaisi singlen A-puolta valittaessa.[1] Gene Clarkin asema yhtyeessä ei nimittäin ollut yhtä korkea kuin McGuinnin ja Crosbyn,[10] mikä oli osasyy hänen eroonsa Byrdsistä maaliskuussa 1966.[11] Crosbyn osuus kappaleen syntyyn olikin todellisuudessa vähäinen, kun taas McGuinn oli vastuussa sen kitaraosuuksista.[10]

Musiikillisesti kappaleeseen saatiin vaikutteita Ravi Shankarin sitar-musiikista sekä John Coltranen uudistuksellisesta jazzista, joita yhtye oli McGuinnin ja Crosbyn valinnasta johtuen kuunnellut kiertäessään vuoden 1965 lopulla Yhdysvaltoja.[12] Kappaleen kitaraintron McGuinn lainasi Coltranen sävellyksestä ”Africa”.[9] Lisäksi hän sai vaikutteita soittoonsa Coltranen toisesta kappaleesta ”India” sekä The Zombies -yhtyeen ”She’s Not There” -hitin pianosoolosta.[7]

Yhtye harjoitteli kappaletta keikkabussissaan, ja kiertueen päätyttyä yhtye soitti tuotoksen tuottaja Jim Dicksonille. Hän oli siitä innoissaan; mukana oli yhtyeen tavaramerkiksi muodostunut McGuinnin 12-kielisen Rickenbacker-kitaran ääni, mutta folkin sijaan siinä toisinnettiin John Coltranen tenorisaksofonin sointia.[13] Yhtye pyrki kappaleessa tuomaan jazzia rock-musiikkiin ja McGuinnin mukaan hän yritti saada kitaransa kuulostamaan saksofonilta.[1]

”Eight Miles High'n” äänitti ensimmäisenä Dave Hassinger 22. joulukuuta 1965 RCA Recordsin Hollywood Studiossa.[1][14] Samassa sessiossa nauhoitettiin myös kappaleet ”Why” sekä keskeneräiseksi jäänyt versio edellisalbumilla Turn! Turn! Turn! olleesta Bob Dylan -coverista ”The Times They Are a-Changin'”. Jim Dickson halusi julkaista kaksi ensimmäistä mainittua mahdollisimman nopeasti singlenä, mutta Byrdsin levy-yhtiö Columbia Records ei suostunut julkaisemaan toisen levy-yhtiön studiossa äänitettyjä tuotoksia. Myös yhtyettä tämä turhautti, sillä heidän mielestään kappaleet onnistuivat täydellisesti, ja David Crosbyn mielestä kyseinen ensimmäinen versio ”Eight Miles High'sta” oli parempi kuin lopullinen versio. Alkuperäisversiot molemmista kappaleista julkaistiin vasta vuonna 1987 albumilla Never Before, joka sisälsi ennenjulkaisematonta materiaalia.[14]

Lopullinen, singlenä ja Fifth Dimension -albumilla julkaistu versio, nauhoitettiin 25. tammikuuta 1965.[1]

Single ilmestyi 14. maaliskuuta 1965.[2] ”Eight Miles High” nousi tasaisesti aina sijalle 14 asti,[6] kunnes huhtikuussa 1966 konservatiivisista mielipiteistään tunnettu tiskijukka Bill Gavin ilmoitti artikkelissaan The Byrdsin ”Eight Miles High'sta” ja Bob Dylanin ”Rainy Day Women #12 & 35:sta” löytyvistä epäkohdista:[7]

»Meidän mielestämme nämä levyt sisältävät viittauksia marihuanan tai LSD:n käytön yllyttämiseen ja/tai hyväksymiseen. Me emme voi hyvällä omallatunnolla suositella tällaisten levyjen soittamista radiossa, niiden kiistattomista myyntimääristä huolimatta.»
(Bill Gavin, sanfranciscolainen DJ[7])

Gavinilla oli maine ”ainoana rehellisenä miehenä korruptoituneessa bisneksessä”, joten hänellä oli paljon vaikutusvaltaa.[7] Niinpä ”Eight Miles High” asetettiin eri puolilla Yhdysvaltoja soittokieltoon,[6] jolloin sen myynti romahti. Yhtye väitti kappaleen kertovan omakohtaisesta lentokonematkasta ja kulttuurišokista, mihin ei kuitenkaan uskottu. Laulun lukuisat metaforat kuulostivat epäilyttäviltä ja lisäksi siinä mainittiin sana high, joka oli yleinen huumausaineiden vaikutuksen alaisena olemista kuvaava ilmaus. Myös Yhdysvaltain varapresidentti Spiro Agnew julisti ”Eight Miles High'n” olevan ”huumelaulu”, jolloin The Byrds tuottajansa Jim Dicksonin johdolla yritti haastaa tätä oikeuteen perättömästä väitteestä. He eivät kuitenkaan löytäneet lakimiestä.[7]

”Eight Miles High” jäi tietyllä tavalla The Byrdsin joutsenlauluksi, sillä yhtye ei enää saavuttanut Yhdysvalloissa top 20 -hittejä. Roger McGuinn onkin todennut: ”Sen myötä meidät puhallettiin ulos pelistä.”[7]

Britanniassa ja muualla Euroopassa singlen julkaisi Columbian sijaan CBS Records.[2] Kappale menestyi Britanniassa huonommin kuin yhtyeen kotimaassa, sillä se ei yhdeksän listaviikon aikana yltänyt sijaa 24 korkeammalle.[5]

”Eight Miles High'ta” pidetään yhtenä ensimmäisistä psykedeelisen rockin kappaleista. Esimerkiksi The Beatles ei laulun ilmestyessä ollut vielä tehnyt kokeiluja kyseisen tyylilajin parissa.[1][9] Kappaleen ilmestyessä The Byrdsin onkin katsottu olleen tyylilisesti askeleen muita pop- ja rockyhtyeitä edellä. Elokuussa 1966 The Beatles kuitenkin julkaisi Revolver-albuminsa, jonka on katsottu soundiratkaisujensa ja tyylillisten kokeilujensa vuoksi ottaneen Byrdsin kiinni.[7] ”Eight Miles High’n” on katsottu vaikuttaneen myös 1960-luvun lopulla syntyneen acid rock -genren syntyyn.[15] Kappale on samalla The Byrdsin tunnetuimmista ja se onkin julkaistu lukuisilla kokoelma-albumeilla.[16]

”Eight Miles High'ta” on pidetty myös yhtenä historian parhaimmista singlejulkaisuista[1] ja musiikkitoimittaja Jake Nymanin mukaan kappale on ”täydellisyyttä hipova, ajaton mestariteos”.[7] Rateyourmusic.com-sivuston käyttäjien mielestä ”Eight Miles High” on vuoden 1966 10:nneksi paras singlejulkaisu sekä 184:nneksi paras singlejulkaisu kautta aikojen.[16]

Kappaleesta ovat tehneet oman versionsa muun muassa Hüsker Dü, Roxy Music, Robyn Hitchcock, Ride, The Ventures ja Crowded House.[17] Lisäksi Don McLean mainitsi laulun nimeltä vuoden 1972 menestyskappaleessaan ”American Pie”.[15]

A-puoli

1. Eight Miles High – 3.35 (säv. Roger McGuinn/David Crosby/Gene Clark)

B-puoli

2. Why – 2.35 (säv. McGuinn/Crosby)

[2]

Formaatti	Valtio	Levy-yhtiö ja tunnus
7"		Columbia 4-43578
7"		CBS 202067
7"		CBS 2.067
7"		CBS 2067
7" (promo)		Columbia 4-43578
7"		CBS LL-927-C

[2]

• Lehtomaa, Pasi: The Byrds – Viidennen ulottuvuuden veljeskunta. Tampere: Juvenes Print, 2007. ISBN 978-952-5546-28-6.
• Nyman, Jake: Kovan päivän ilta. Jyväskylä: Ajatuskirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7605-5.