Eero Seppänen

Seppänen oli vain 17-vuotias sotamies jatkosodan alkaessa. Hyökkäysvaiheen loputtua hän päätyi käymään asemasotaa kahdeksi ja puoleksi vuodeksi Mustilanmäen lohkolle JR 49:n tykkikomppaniassa. Juuri ennen Kannaksen suurhyökkäyksen alkua 1944 hän sai pikakoulutuksen ”kauhuampujaksi” eli käyttämään uutta panssarikauhu-nimellä tunnettua saksalaista sinkoa.

Kesäkuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä Seppänen tuhosi Siiranmäen taistelussa yksinään panssarikauhulla kuusi vihollispanssaria. Yhden hän joutui tuhoamaan kiertämällä sen taakse ja ampumalla sen polttoainesäiliön tuleen. Seppänen haavoittui lievästi, mutta jatkoi taistelua, tuhoten vielä kaksi muuta panssaria parin päivän aikana. Siiranmäessä tuhotuista yhteensä 21 vaunusta Seppäsen osuus oli siis yli kolmannes.

Seppänen sai ansioistaan Mannerheim-ristin 4. heinäkuuta 1944. Hän oli yksi harvoista sotamiehistä, jotka sen saivat, ja ristin saadessaan vasta 19-vuotias. Tätä korkeaa ansiomerkkiä hänelle esitti everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth, JR 7:n komentaja, vaikka Seppänen kuuluikin vieraan rykmentin alaisuuteen.

Myöhemmin miehet ystävystyivät ja maaliskuussa 2004 eli vain puoli vuotta ennen omaa kuolemaansa Seppänen oli jättämässä viimeisiä jäähyväisiä Ehrnroothille kolmen muun ritarin kanssa. Vuonna 1951 hän oli ollut kantamassa Suomen marsalkka Mannerheimin arkkua ritarien edustajana.

Sodan jälkeen Seppänen toimi isänsä Emelin tavoin A. Auvinen Oy:n omistamalla Putikon sahalla Punkaharjulla, kirvesmiehenä ja lämmittäjänä aina eläkkeelle jäämiseensä eli vuoteen 1984 saakka. Seppänen oli perheellinen, hänen vaimonsa oli Helvi Kosonen (k. 1986).

• Klinge, Matti (päätoim.): Suomen kansallisbiografia 8 (von Quanten - Sillanpää), s. 823. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. (kirjoittanut Risto Marjomaa)

• Eero Seppäsen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Porvali, Seppo: Panssarikauhu. Mannerheim-ristin ritari Eero Seppäsen tarina. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2929-4.