Eero Järnefelt

Gunnar Berndtsonin muotokuva Eero Järnefeltistä vuodelta 1892

Järnefeltin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti, kuvernööri ja senaattori Alexander Järnefelt ja vapaaherratar Elisabeth (o.s. Clodt von Jürgensburg). Hänellä oli kahdeksan sisarusta: Kasper, Arvid, Ellida, Ellen, Armas, Aino, Hilja ja Sigrid. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Helsingin yksityisestä suomalaisesta alkeisopistosta vuonna 1881 Järnefelt opiskeli maalausta Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1874 ja 1878 sekä Pietarin taideakatemiassa vuosina 1883–1886 ja 1886–1888 Pariisissa Académie Julianissa. Hän teki opintomatkoja vuosina 1894–1895 Italiaan ja Krimille vuonna 1899. Järnefelt lauloi veljensä Arvidin tavoin Ylioppilaskunnan Laulajissa[3]. Järnefelt sai vaimonsa Suomalaisen teatterin näyttelijä Saimi Swanin kanssa viisi lasta, joista Heikki tunnetaan tutkijana.

Hän osallistui vuonna 1889 Pietarissa järjestettyyn venäläisten ja suomalaisten taiteilijain näyttelyyn sekä Mir iskusstvan järjestämään kansainväliseen näyttelyyn Pietarissa vuonna 1899.[4]

Järnefelt oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1894.[2]

Järnefelt toimi Helsingin yliopiston piirustussalin opettajana vuosina 1902–1928. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1912 ja oli myös Suomen Taideakatemian jäsen ja puheenjohtaja. Eero Järnefelt oli vastaanottavainen 1800-luvun naturalistisille virtauksille. Hänen tuotantonsa oli korkeatasoista ja hän oli työssään kunnianhimoinen. Hänen sukutaustansa, joka yhdisti suomenkieliset kulttuuripyrinnöt ja pietarilaisen aristokratian taidepiirit, oli omiaan luomaan paatoksellisia ja runollisia teoksia.[5]

1890-luvulla Järnefelt vietti useita kesiä Lapinlahden Väisälänmäellä Rannan-Puurulan talossa ja maalasi siellä teoksensa Isäntä ja rengit sekä viimeisteli Kaski-nimisen maalauksensa. Pohjois-Karjalan Kolilla Järnefelt kävi ensimmäisen kerran taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin ja kirjailija Juhani Ahon kanssa 1892 ja palasi sinne myöhemmin useita kertoja, viimeisen kerran vuonna 1936. Järnefelt maalasi Kolin maisemista useita teoksia, esimerkiksi maalauksen Syysmaisema Pielisjärveltä vuonna 1899. Taiteilija vieraili myös Tornionjokivarressa Turtolan kylässä pari kertaa. Marraskuussa 1933 hän oli Turtolassa paossa 70-vuotissyntymäpäiviään. Toisen kerran käynti tapahtui syksyllä 1935.^lähde? Tiedon mukaan Järnefelt maalasi paikallisista ihmisistä ainakin kaksi muotokuvaa, mutta näiden säilymisestä ei ole tietoa. Hän asui Anundin kievarissa näillä käynneillään.

Järnefelt rakennutti Tuusulanjärven rantaan arkkitehti Usko Nyströmin suunnitteleman Suviranta-nimisen taiteilijakodin, joka valmistui vuonna 1901. Hän asui perheineen Suvirannassa ympärivuotisesti vuoteen 1917 saakka, jolloin perhe muutti Helsinkiin. Tämän jälkeen he viettivät aikaa Suvirannassa vain kesäisin ja juhlapäivinä.

Järnefeltin 1800-luvun lopun taiteesta on nähtävissä samanaikaisen venäläisen, realistiseen ja iskevään kuvaukseen pyrkivän taiteen piirteitä. Hänen pääteoksekseen mainittu maalaus Kaski, toiselta nimeltään Raatajat rahanalaiset, on harvoja tuona aikana Suomessa tehtyjä maalauksia, joissa maaseutuväestön ankeaa elämää kuvattiin ihannoimatta.

Järnefelt kävi muun sukunsa tavoin Minna Canthin salongissa Kuopiossa.[6]

Raahen kirkon alttaritaulu Heräävä toivo vuodelta 1926. Helsingin Johanneksenkirkon alttaritaulu, 1932 oli Eero Järnefeltin viimeiseksi jäänyt suuri työ.

Järnefelt on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle hautaan U28-5-13.

Taidegrafiikka oli Järnefeltin erikoisalue, ja grafiikalla oli hänen tuotannossaan merkittävä rooli 1900-luvun alussa. Järnefeltiltä tunnetaan 73 grafiikkavedosta, ja kaiken kaikkiaan häneltä tunnetaan 92 grafiikkateosta. Järnefeltin grafiikantuotannon aiheita olivat usein luonnon yksityiskohdat, Kolin jylhät maisemat sekä taiteilijan ystävät ja perhe. Monissa hänen luontotutkielmissaan esiintyvät Tuusulanjärvellä keväällä kukkiva rentukka, silkkiuikku ja hauki. Järnefeltiä koskevan tutkimusprojektin yhteydessä on tullut esille useita tuntemattomia grafiikantöitä. Vuonna 2013 löytyi kaksi mustavalkoista pehmeäpohjasyövytystä.[7][8][9]

• Savolaisvene, 1888.
• Ranskalainen viinitupa, 1888.
• Kesäyön kuu, 1889.
• Pyykkiranta, 1889.
• Pihapiiri, quassi, 1890.
• Lehmisavu, 1891.
• Heinäkuun päivä, 1891.
• Keuruun kirkon alttaritaulu, 1891.
• Saimi kedolla, 1892.
• Pekka Halonen soittaa kannelta, 1891.
• Kaski eli Raatajat rahanalaiset, 1893.
• Isäntä ja rengit, 1893.
• Ahvenruoho, 1895.
• Leikkiviä lapsia, 1895.
• Jyväskylän maaseurakunnan kirkon alttaritaulu, 1896.
• Mathilda Wreden muotokuva, 1896.
• Taiteilijan pojan Heikki Järnefeltin muotokuva, 1897.
• Syysmaisema Pielisjärveltä, 1899.
• Kotimatkalla, 1903.
• Rantakuva, 1903.
• Kaislikkoranta, 1905.
• Maalaiskaupassa, 1905.
• Juhani Ahon muotokuva, 1906.
• Liedon kirkon alttaritaulu, 1908.
• Helsingin rautatieaseman ravintolan Koli-maisemafresko, 1911 (yhdessä A.W. Finchin ja Ilmari Aallon kanssa).
• Helsingin yliopiston juhlasalin Aurora-seura, 1916 (tuhoutui Helsingin pommituksessa helmikuussa 1944).
• Helsingin yliopiston juhlasalin Flora-juhla, 1920 (tuhoutui Helsingin pommituksessa helmikuussa 1944).
• Valtionhoitaja Mannerheimin muotokuva, 1922.[10]
• Kylpijät, 1923.
• Raahen kirkon alttaritaulu, 1926.
• Maisema Kolilta, 1928.
• Rakennuksia rannalla, 1929, runoilija Katri Valan synnyinkotia Mäen taloa Muoniossa esittävä akvarelli.
• Jokimaisema, 1931.
• Helsingin Johanneksen kirkon alttaritaulu, 1932.
• Ester Sihtola, 1934.

• 
  Pyykkiranta, 1889.
• 
  Kesäyön kuu, 1889.
• 
  Saimi kedolla, 1892.
• 
  Isäntä ja rengit, 1893.
• 
  Raatajat rahanalaiset, 1893.
• 
  Metsälampi, 1894.
• 
  Salon tyttö, 1894.
• 
  Vesileinikki, 1895.
• 
  Haukat metsässä, 1895.
• 
  Taiteilijan poika, 1897.
• 
  Syysmaisema Pielisjärveltä, 1899
• 
  Kotimatkalla, 1903.
• 
  Leena, 1903.
• 
  Kaislikkoranta, 1905.
• 
  Tyttö ja koira, 1910.
• 
  Kukkivaa kesää, 1918.
• 
  Heräävä toivo, 1926, Raahen kirkko.
• 
  Maisema Kolilta, 1928.

• Tuusulanjärven taiteilijayhteisö

• Lindqvist, Leena (toim.): Taiteilijan tiellä – Eero Järnefelt 1863–1937. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-144-66-9.
• Lindqvist, Leena (toim.): Suviranta. Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti. Helsinki: Maahenki, 2017. ISBN 978-952-301-112-0.
• Toppi, Marko (toim.): Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1889–1914. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-113-1.
• Toppi, Marko (toim.): Vain tosi on pysyväistä. Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915–1944. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-399-9.

• Pauliina Laitinen-Laiho: Taide&Antiikki, Taloustaito, s. 23, 05/2009
• Leena Nokela (toim.): Rakkaat vanhat tavarat. Otava, 1998. ISBN 951-1-14302-6.

• Konttinen, Riitta: / Järnefelt, Eero (1863–1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 7.6.2000 (päivitetty 20.4.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Eero Järnefelt taiteilijamatrikkelissa
• Eero Järnefelt Kansallisgallerian kokoelmissa
• Järnefelt Lapinlahden Väisälänmäellä.
• Taidevartti: Eero Järnefelt – Maisema Kolilta (Kantti.net, 14 min. videotallenne).