Eero Hiironen
Eero Ossian Hiironen (16. kesäkuuta 1938 Huittinen – 30. heinäkuuta 2018 Alavus[1][2]) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka tunnettiin etenkin vesiaiheisista teräsveistoksistaan[3].
Hiironen perusti vuonna 1974 Ähtärissä sijaitsevan Pirkanpohjan Taidekeskuksen.[4]
Hiironen oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja.[5] Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1990,[6] ja 2003 hän sai Suomi-palkinnon.[7]
Kuvia teoksista
- Merituuli, 1979, Vaasa.
- Aalto, 1980, Pori.
- Elämän virta, 1983, Seinäjoki.
- Puukon synty. 2015 (1985), Kauhava.
- Oodi järvien kaupungille, 1987, Ähtäri.
- Vesifantasia, 1992, Pieksämäki.
- Seinämä, 1994, Tampere.
- Yhtyvät virrat, 2002, Pietarsaari.
- Vesiportti, 2005, Helsinki.
- Pro aqua, 2007, Espoo.
- Veden voima, 2008, Seinäjoki.
- Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt, 2016, Kotka.
- Kiila, 2016, Kotka.
- Veden merkki, 2016, Kotka.
- Veden nainen, 2016, Kotka.
- Vesilähetys, 2016, Kotka.
Lähteet
- Eero Hiironen, kuvanveistäjä, professori Curriculum Vitae Didrichsenin taidemuseo. Arkistoitu 29.10.2010. Viitattu 23.4.2012.
- Kuvanveistäjä, professori Eero Hiironen on kuollut.
- Komissarov, Eha: Maan ja veden dialogi. Eero Hiirosen veistoksia KUMU. Viitattu 23.4.2012. [vanhentunut linkki]
- Hautanen, Raimo: Valuuko Eero Hiirosen elämäntyö hukkaan? Nykypäivä, 18.3.2011, s. 16–17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2012.
- Kuka kukin on 1978, s. 225.
- Eero Hiirosen Pro Aqua WeeGeen edustalle 14.11.2007. Espoo Museum of Modern Art. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 23.4.2012.
- Opetusministeriö jakoi vuoden 2003 Suomi-palkinnot 9.12.2003. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 23.4.2012.
Kirjallisuutta
- Harni, Heli (toim.): Eero Hiironen. Veden kuvaaja. Turun museokeskuksen julkaisuja 48. Turku: Turun museokeskus, 2009. ISBN 978-951-595-136-6.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.