Eero Heinäluoma
Eero Olavi Heinäluoma (s. 4. heinäkuuta 1955 Kokkola)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko ja Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2019. Hän oli kansanedustaja vuosina 2003–2019 ja eduskunnan puhemies vuosina 2011–2015.
Eero Heinäluoma | |
---|---|
![]() |
|
Eduskunnan puhemies | |
23.6.2011–21.4.2015[1]
|
|
Edeltäjä | Ben Zyskowicz |
Seuraaja | Juha Sipilä |
Suomen pääministerin sijainen | |
Edeltäjä | Antti Kalliomäki |
Seuraaja | Jyrki Katainen |
Suomen valtiovarainministeri | |
Edeltäjä | Antti Kalliomäki |
Seuraaja | Jyrki Katainen |
Euroopan parlamentin jäsen | |
2.7.2019–
|
|
Kansanedustaja | |
19.3.2003–16.4.2019
|
|
Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri |
Uudenmaan vaalipiiri (2003–2007) Helsingin vaalipiiri (2007–2019) |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. heinäkuuta 1955 Kokkola |
Puoliso |
Satu Siitonen-Heinäluoma (1988–2015) Ayla Shakir (2018–) |
Tiedot | |
Puolue | SDP |
Koulutus | ylioppilas (1980) |
Aiheesta muualla | |
www.eeroheinaluoma.fi | |
Vuosina 2005–2008 Heinäluoma oli SDP:n puheenjohtaja ja vuosina 2005–2007 Vanhasen I hallituksen valtiovarainministeri. Vuosina 2002–2005 hän oli SDP:n puoluesihteeri.
Vuodesta 2009 Heinäluoma on ollut myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.
Tausta
Heinäluoma syntyi Kokkolassa heinäkuussa 1955 rautatieläisen perheeseen. Hänen isänsä Heimo Heinäluoma toimi veturinlämmittäjänä ja äiti Aino oli töissä nahkatehtaalla. Perhe muutti Etelä-Suomeen Eero Heinäluoman ollessa alle kouluikäinen. Heinäluomat asuivat ensin Jokelassa ja sen jälkeen Vantaan Korsossa.[3]
Heinäluoma lähti työelämään varhain jättäen lukion kesken. Hänelle kertyi lyhyitä työkokemuksia muun muassa konepajalta, varastosta, nuorten festivaaleilta, Varusmiesliitosta ja Yleisradiosta. Työn ohella hän opiskeli Käpylän iltaoppikoulussa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980.[1] Vuosina 1980–1983 Heinäluoma opiskeli valtio-oppia Helsingin yliopistossa, mutta opinnot jäivät kesken työelämään siirtymisen vuoksi.[4][5]
Vuosina 1983–2002 Heinäluoma toimi SAK:n palveluksessa muun muassa nuorisosihteerinä, puheenjohtajan avustajana, tiedotuspäällikkönä ja vuosina 1996–2002 johtajana.[4]
Poliittinen ura
Vuonna 2002 Heinäluoma siirtyi SAK:n osastonjohtajan paikalta SDP:n puoluesihteeriksi. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa hänet valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä 7 003 äänellä.[6]
SDP:n puoluekokouksessa kesäkuussa 2005 Heinäluoma valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Hän sai jo ensimmäisellä kierroksella 201 ääntä 350:stä voittaen suoraan vastaehdokkaansa Erkki Tuomiojan ja Tuula Haataisen.[7]
Syyskuussa 2005 SDP kierrätti ministereitään ja Heinäluoma nousi Vanhasen I hallituksen valtiovarainministeriksi korvaten opetusministeriksi siirtyneen Antti Kalliomäen.[8] Valtiovarainministerinä Heinäluoma oli joulukuussa 2005 lakkauttamassa varallisuusveroa, mikä aiheutti erimielisyyksiä SDP:n sisällä.[9]
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Heinäluoma valittiin jatkokaudelle Helsingin vaalipiiristä 10 948 äänellä.[10] Osana vaalien jälkeen puhjennutta vaalirahoituskohua Ilta-Sanomat väitti Heinäluoman jättäneen ilmoittamatta Kehittyvien maakuntien Suomelta saamaansa yli 1700 euron tukea, minkä Heinäluoma kuitenkin kiisti.[11] Heinäluoman vaalikampanjan hinta oli kokonaisuudessaan vajaat 85 000 euroa, josta 66 000 euroa oli seminaari- ja materiaalimyyntikuluja ja runsaat 13 000 euroa puoluejärjestöjen vaalitukea.[12] Vuonna 2009 tulivat esiin Urheiluopistosäätiön vasemmistopuolueille jakamat vaalituet, joita voitiin pitää säätiön sääntöjen vastaisina.[13] Heinäluoma oli säätiön valtuuskunnan jäsen sen ostaessa SDP:ltä tauluja 10 000 eurolla.[13]
SDP:n menestys vuoden 2007 vaaleissa heikkeni ja puolue menetti 90 000 äänestäjää, putosi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja jäi oppositioon.[14] Helmikuussa 2008 Heinäluoma ilmoitti eroavansa SDP:n puheenjohtajuudesta, minkä keskeisenä syynä pidettiin puolueen huonoa vaalimenestystä. Esimerkiksi Talouselämä-lehti katsoi syyksi SDP:n raskaan tappion vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, puolueen huonot kannatusluvut mielipidetiedusteluissa ja Heinäluoman vähäisen kannatuksen puolueen sisällä. Puheenjohtajagallupin mukaan vain 24 prosenttia puolueen kannattajista tuki Heinäluoman jatkoa.[15] Heinäluoman seuraajaksi valittiin kesäkuussa 2008 Jutta Urpilainen.[14]
Vuosina 2010–2011 Heinäluoma toimi SDP:n eduskuntaryhmän ja sen työvaliokunnan puheenjohtajana.[1] Hänet valittiin kolmannelle kaudelle eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa 9 501 äänellä.[16] Kesäkuussa 2011 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi.[17] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Heinäluoma valittiin jälleen eduskuntaan yhteensä 9 703 äänellä.[18]
Heinäluoma ilmoitti 5. kesäkuuta 2017 ettei hän lähde presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[19] Heinäluoma ilmoitti syyskuussa 2018 jättävänsä eduskunnan vuoden 2019 vaaleissa ja harkitsevansa ehdokkuutta europarlamenttivaaleissa.[20] Joulukuussa 2018 Heinäluoma ilmoitti lähtevänsä ehdolle europarlamenttivaaleihin.[21]
Kunnallispolitiikka
Vuoden 2008 kuntavaaleissa Heinäluoma valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 4 383 äänellä.[22] Vuoden 2012 kuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 5 243 äänellä.[23] Helsingin kaupunginvaltuustossa Heinäluoma lopetti syyskuussa 2019[24], kun hänet valittiin Euroopan parlamenttiin.
Heinäluoma on toiminut Uudenmaan maakuntavaltuuston puheenjohtaja.[25]tarvitaan parempi lähde
Euroopan parlamentin vaalit 2019
Vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa Heinäluoma valittiin ensimmäiselle kaudelleen 128 234 äänellä.[26]
Yksityiselämä
Heinäluoma oli naimisissa vuodesta 1988 luokanopettaja Satu Siitonen-Heinäluoman kanssa tämän kuolemaan 8. tammikuuta 2015 saakka.[1][27] Heillä on kolme aikuista lasta.[4] Heinäluoman tytär Eveliina Heinäluoma on Helsingin kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmänsä puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja.[28][29] Vuodesta 2016 lähtien Eero Heinäluoma on seurustellut Ayla Shakirin kanssa.[30] Syksyllä 2017 Heinäluoma ja Shakir menivät kihloihin[31] ja heidät vihittiin marraskuussa 2018.[32] Shakir on kansanedustajien Tarja Filatov ja Erkki Tuomioja avustaja.[33]
Huomionosoitukset
Heinäluomalle on myönnetty Venäjän federaation Ystävyyden kunniamerkki vuonna 2017.[34]Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 Heinäluoma kertoi heittäneensä Ystävyyden kunniamerkin jätekeräykseen[35].
Lähteet
- .aspx Eero Heinäluoma. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917 Valtioneuvosto. Arkistoitu 29.3.2015. Viitattu 13.3.2015.
- Pikku-Eero rukoili Jumalalta anteeksi iltalehti.fi. 17.12.2007. Viitattu 15.10.2013.
- Curriculum Vitae Eduskunta. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 15.10.2013. .
- Karvonen, Kyösti: Juhlavaalit 2007: Kenestä seuraava pääministeri? 31.1.2007. Suomen suurlähetystö, Berliini. Viitattu 21.1.2009.
- Uusimaa vp Eduskuntavaalit 2003 tulospalvelu. HS Verkkoliite. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 15.10.2013.
- SDP valitsi uuden puoluejohdon 10.6.2005. Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2013.
- Heinäluoma valtiovarainministeriksi (Arkistoitu sivu) HS.fi. 8.9.2005. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 13.3.2015.
- Varallisuusveron poisto repi SDP:n rivejä 13.12.2005. Hämeen Sanomat. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 15.10.2013.
- Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
- Kohuyhdistys tuki demaripomoakin 16.5.2008. Iltasanomat. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 15.10.2013.
- Ilmoitus Eero Heinäluoman vaalirahoituksesta eduskuntavaaleissa 2007 Vaalit.fi. 21.5.2007. Oikeusministeriö. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 15.10.2013.
- Vasemmistopuolueetkin saaneet säätiöiltä epäilyttävää rahoitusta (Arkistoitu sivu) HS.fi. 2.10.2009. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 13.3.2015.
- SDP:n uusi puheenjohtaja on Jutta Urpilainen iltasanomat.fi. 6.6.2008. Viitattu 15.10.2013.
- Säntti, Hanna: Gallupit kaatoivat Heinäluoman Talouselämä. 11.2.2008. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 15.10.2013.
- Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
- Eero Heinäluoma valittiin eduskunnan puhemieheksi Demari.fi. 23.6.2011. Viitattu 23.7.2014.
- Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
- Eero Heinäluoma ei lähde presidenttiehdokkaaksi iltalehti.fi. Viitattu 5.6.2017.
- Eero Heinäluoma aikoo jättää eduskunnan – EU-ehdokkuus tähtäimessä Ilta-Sanomat. 15.9.2018. Viitattu 15.9.2018.
- Eero Heinäluoma avasi pelin SDP:n komissaariehdokkaasta: ”Komissaari Heinäluoma kuulostaa komealta” Iltalehti. 5.12.2018. Viitattu 5.12.2018.
- Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 17.11.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
- Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
- Eero Heinäluoma jättää Helsingin valtuuston Helsingin kaupunki. Viitattu 31.5.2022.
- Maakuntavaltuuston puheenjohtajat Uudenmaan liitto. Arkistoitu 31.7.2014. Viitattu 23.7.2014.
- Vaalikone Yle. 30.5.2019.
- Eero Heinäluoman puoliso on kuollut Iltasanomat.fi. 8.1.2015. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
- Minna Nalbantoglu: Aatteen palo siirtyi isältä tyttärelle – Eero Heinäluoma: ”Kun lapset jakavat samat ihanteet, tulee tunne, että asiat menevät eteenpäin myös minun jälkeeni” Helsingin Sanomat 10.7.2017. Viitattu 27.2.2018.
- Eveliina Heinäluoma SDP:n Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtajaksi Demokraatti 30.8.2017. Viitattu 27.2.2018.
- Eero Heinäluoma esitteli rakkaansa valtiopäivien avajaisissa – ”Ensimmäinen julkinen esiintyminen yhdessä” Ilta-Sanomat. 2.2.2017. Viitattu 2.2.2017.
- Tainola, Rita: Eero Heinäluoma kihlasi Ayla-rakkaansa: ”Elämääni on tullut uusi valo” Ilta-Sanomat. 3.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
- Eero Heinäluoma menee naimisiin viikonloppuna iltalehti.fi. Viitattu 19.11.2018.
- .aspx Tarja Filatov. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- IS: Vladimir Putinilta Ystävyyden kunniamerkki Paula Lehtomäelle ja Eero Heinäluomalle 17.10.2017. Verkkouutise. Viitattu 17.10.2017.
- HS-haastattelu | Eero Heinäluoma heitti Venäjältä saadun Ystävyyden kunniamerkin jätekeräykseen – ”Suomen Nato-jäsenyys ratkesi 24. helmikuuta aamuyöstä” Helsingin Sanomat. 20.3.2022. Viitattu 19.2.2023.
Aiheesta muualla
Sitaatteja aiheesta Eero Heinäluoma Wikisitaateissa
- .aspx Eero Heinäluoma. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Heinäluoman kotisivut
- Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuus
- Saari, Heikki: Eero Heinäluoma – Tasavallan vahva mies. Minerva, 2013.
Edeltäjä: Kari Laitinen |
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri 2002–2005 |
Seuraaja: Maarit Feldt-Ranta |
Edeltäjä: Antti Kalliomäki |
Suomen valtiovarainministeri 2005–2007 |
Seuraaja: Jyrki Katainen |
Edeltäjä: Ben Zyskowicz |
Eduskunnan puhemies 2011–2015 |
Seuraaja: Juha Sipilä |
- Outi Alanko-Kahiluoto
- Paavo Arhinmäki
- Sirpa Asko-Seljavaara
- Tuija Brax
- Pekka Haavisto
- Juha Hakola
- Eero Heinäluoma
- Rakel Hiltunen
- Arja Karhuvaara
- Mari Kiviniemi
- Päivi Lipponen
- Sanna Perkiö
- Pertti Salolainen
- Sari Sarkomaa
- Anni Sinnemäki
- Johanna Sumuvuori
- Astrid Thors
- Erkki Tuomioja
- Jan Vapaavuori
- Ben Zyskowicz
- Outi Alanko-Kahiluoto
- Paavo Arhinmäki
- Jörn Donner (2013–)
- Pekka Haavisto
- Jussi Halla-aho (2011–2014)
- Eero Heinäluoma
- Rakel Hiltunen
- Mari Kiviniemi (2011–2014)
- Päivi Lipponen
- Silvia Modig
- Lasse Männistö
- Tom Packalén
- Jaana Pelkonen
- Terhi Peltokorpi (2014–)
- Mika Raatikainen (2014–)
- Pertti Salolainen
- Sari Sarkomaa
- Anni Sinnemäki (2011–2015)
- Osmo Soininvaara
- Johanna Sumuvuori (2015–)
- Astrid Thors (2011–2013)
- Erkki Tuomioja
- Jan Vapaavuori
- Juha Väätäinen
- Ben Zyskowicz