Eerik XI Eerikinpoika

Eerik XI Eerikinpoika (Sammalkieli, ruots. Erik den läspe och halte; 1216 – 2. helmikuuta 1250) oli Ruotsin kuningas vuosina 1222–1229 ja 1234–1250.[1]

Eerik XI Eerikinpoika
Eerik Eerikinpojan sinetti
Ruotsin kuningas
Valtakausi	1222 — 29. marraskuuta 1229 (holhoojahallituksen johtajana 1222–1229 Knuut Pitkä)
Kruunajaiset	31. heinäkuuta 1224
Edeltäjä	Juhana Sverkerinpoika
Seuraaja	Knuut Pitkä
Valtakausi	1234 – 2. helmikuuta 1250
Edeltäjä	Knuut Pitkä
Seuraaja	Valdemar Birgerinpoika
Syntynyt	1216
Kuollut	2. helmikuuta 1250
Puoliso	Katarina Sunesdotter
Suku	Eerik
Isä	Eerik X Knuutinpoika
Äiti	Rikissa Tanskalainen
Uskonto	roomalaiskatolinen

Eerik Sammalkielestä tehtiin kuningas vuonna 1222, kun Juhana Sverkerinpoika kuoli. Hän oli vielä alaikäinen, ja neuvosto hallitsi hänen sijastaan. Neuvoston johtaja Knuut Pitkä syrjäytti 13-vuotiaan Eerikin ja kukisti tämän Olustran taistelussa vuonna 1229. Eerik pakeni Tanskaan. Liikanimensä ”Sammalkieli” (oik. ”Sammalkieli ja ontuja”) Eerik on saanut jälkikäteen. Eerikinkronikan mukaan hänen puheensa sammalsi, ja sen lisäksi hän ontui.[1][2]

Knuutin kuoltua vuonna 1234 Eerikistä tuli taas kuningas. Hän ilmoitti itse olevansa kolmas tämänniminen Ruotsin kuningas. Todellinen valta oli tosin Eerikin langon Birger-jaarlin käsissä.

Eerik kuoli ilman perillistä vuonna 1250, ja hänen seuraajansa oli hänen sisarensa Ingeborg Eerikintyttären ja Birger-jaarlin poika Valdemar.[1] Eerik kuvataan heikoksi, mutta viisaaksi hallitsijaksi, joka tunsi omat puutteensa ja hallitsi Birgerin kautta.^lähde?

Eerik Eerikinpojan hallituskaudella tehtiin Hämeeseen Birger-jaarlin johtama ristiretki, joka vahvisti Ruotsin valta-aseman Suomessa.[3]