Eerik Verikirves

Eerik Verikirves (Erik I Haraldsson, 895–954) oli Norjan kuningas noin 930–935[1] ja Northumbrian kuningas 948 sekä 952–954.[2]

Eerik Verikirves
Eerik Verikirveen lyötättämä kolikko, jossa lukee Eric Rex (kuningas Erik). British Museum.
Norjan kuningas
Valtakausi	noin 930–935
Edeltäjä	Harald Kaunotukka
Seuraaja	Haakon Hyvä
Northumbrian kuningas
Valtakausi	948, 952–954
Syntynyt	895
Kuollut	954 Stainmore
Puoliso	Gunnhild Ossursdotter
Lapset	Guttorm Harald Harmaaturkki Ragnfrød Ragnhild Erling Gudrød Sigurd Ragnvald
Suku	Kaunotukka
Isä	Harald Kaunotukka
Äiti	Ragnhild Eriksdotter

Eerik asui pitkään maanpaossa Skotlannissa. Sieltä palattuaan hän murhasi kaksi veljeään raivaten näin tiensä koko Norjan kuninkaaksi. Hän lienee saanut liikanimensä "Verikirves" juuri näistä surmista. Eerik hallitsi Norjaa iäkkään isänsä Harald Kaunotukan kanssahallitsijana[1]. Valta oli kuitenkin käytännössä yksin Eerikin käsissä Haraldin viimeisinä vuosina.

Eerik hallitsi julman yksinvaltiaan tavoin, mikä nostatti ylimystön vastustamaan häntä. Eerikin nuorempi veli Haakon palasi Englannista saatuaan tiedon isänsä kuolemasta ja saavutti pian ylimystön luottamuksen. Haakon valittiin uudeksi kuninkaaksi.[2] Eerik yritti pitää kruunun itsellään, mutta joutui vetäytymään Orkneysaarille. Eerik oli lyhyen aikaa Northumbrian hallitsijana vuonna 948, mutta hänet karkotettiin. Hän teki paluun vuonna 952, mutta karkotettiin uudelleen vuonna 954, kun Englannin kuningas Edred valloitti Northumbrian. Eerik surmattiin Stainmoressa samana vuonna.[2]