Eelis Lyytikäinen

Lyytikäisen vanhemmat olivat metsäpiiripäällikkö Abel Lyytikäinen ja Anni (o.s. Huuskonen). Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 odont.lis, hammaslääkäri Sirkka-Liisa Hultinin (o.s. Wallenberg) kanssa.[1][2]

Lyytikäinen kävi viidennen luokan Kuopion suomalaista yhteiskoulua ja Tampereen kauppaopiston vuosina 1912 - 1914. Hän suoritti Sotilashallinnollisten kurssien ensimmäisen jakson vuosina 1926 - 1927 ja toisen jakson vuosina 1927 - 1928.[1][2]

Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.

Lyytikäinen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 22. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Missejoella, Riianlahdella ja Aajoella.[1][2]

Lyytikäinen astui Suomen armeijan palvelukseen kornetiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 2. eskadroonaan. Hän toimi myöhemmin 25. huhtikuuta 1918 lähtien eskadroonan päällikkönä. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kämärällä. Nuoraalla ja Viipurissa.[1][2]

Lyytikäinen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. eskadroonan päällikkönä Karjalan ratsujääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Hämeen ratsurykmentti. Hänet määrättiin 25. helmikuuta 1919 alkaen rykmentin adjutantiksi ja 3. toukokuuta 1919 rahastonhoitajaksi, mistä tehtävästä vapauduttuaan hänet siirrettiin 19. elokuuta 1919 alkaen 2. eskadroonan päälliköksi. Vuoden 1921 alusta hänet siirrettiin rykmentin talouspäälliköksi ja 17. tammikuuta 1923 alkaen 1. eskadroonan päälliköksi. Hänet komennettiin 21. maaliskuuta 1924 ja siirrettiin lopullisesti 23. lokakuuta 1926 alkaen intendentiksi Ratsuväkiprikaatiin. Ratsuväestä hänet siirrettiin intendentiksi Ilmavoimiin 12. lokakuuta 1928.[1][2]

Lyytikäinen osallistui talvisotaan huoltopäällikkönä Jalkaväkirykmentti 34:ssä. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin 14. Divisioonan intendentiksi. Intendentin toimesta hänet siirrettiin myöhemmin 14 Prikaatin huoltopäälliköksi ja edelleen Huoltopataljoonan 4:n huoltopäälliköksi. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin intendentiksi Ryhmä Oinoseen. Myöhemmin vuonna 1941 hänet siirrettiin Viipurin huoltokeskuksen päälliköksi. Vuonna 1942 hänet siirrettiin intendentiksi V Armeijakunnan esikuntaan, josta hänet siirrettiin edelleen samana vuonna hänet siirrettiin toimistoupseeriksi Kotijoukkojen esikunnan yleiselle huolto-osastolle. Vielä vuonna 1942 hänet kerittiin siirtämään Jalkaväkirykmentti 55:n 3. pataljoonaan, josta hänet siirrettiin seuraavana vuonna huoltopäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 25:een, missä hän palveli vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 1:een. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen. Hänet haudattiin Hietaniemen Sankarihautausmaahan Helsinkiin.[2]

Lyytikäinen toimi Ilmavoimien kunniatuomioistuimen varapuheenjohtajana vuonna 1930 ja jäsenenä vuosina 1929, 1931–1933 sekä Ilmavoimien esikunnan kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1935–1936.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917 Kornetti 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1919 Ratsumestari 16. toukokuuta 1921 Majuri 16. toukokuuta 1927		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.