Eeli J. Hakala

Eeli Johannes Hakala (24. huhtikuuta 1886 Veteli – 20. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen rovasti, evankelisen herätysliikkeen vaikuttaja ja kristillinen kirjailija.[1][2]

Hakalan vanhemmat olivat maanviljelijä Henrik Kustaa Hakala ja Maria Laasanen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kokkolan suomalaisesta yhteiskoulusta 1906 ja suoritti teologian erotutkinnon 1909 sekä pastoraalitutkinnon 1912. Hakala vihittiin papiksi 1909. Hän teki vuonna 1916 kolme kuukautta kestäneen opintomatkan Amerikassa asuneiden suomalaisten siirtolaisten keskuuteen.[1]

Hakala oli Haapaveden kirkkoherran apulaisena 1909, Suomen Merimieslähetyksen siirtolaissaarnaajana 1909–1912, matkasaarnaajana kotimaassa 1912, Janakkalan vt. kappalaisena ja kirkkoherran apulaisena 1912–1913, Mouhijärven kappalaisena 1913–1917 sekä Huittisten kappalaisena 1917–1923. Hän toimi viimeksi Suomen Lähetysseuran pappina 1923–1933, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pappina 1933–1946 ja Kurikan kirkkoherrana 1946–1955. Hakala sai rovastin arvon 1944. Hän toimitti myös 10 vuoden ajan Sanansaattaja-lehteä.[1][2]

Eeli Hakala oli naimisissa vuodesta 1909 Eeva Katariina Ulénin kanssa.[1] Heidän tyttärensä oli opettaja ja kirjailija Mirja Suomela.