Eeli Granit-Ilmoniemi

Kuopion maaseurakunnassa papin perheeseen syntynyt Granit-Ilmoniemi kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1885 ja aloitti sen jälkeen filologian opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli myös Pietarissa, Göttingenissä ja Pariisissa vuosina 1888–1892 sekä toimi opettajana Kuopiossa.[2] Nimensä Granit-Ilmoniemi muutti vuonna 1906 Karjalohjan Ilmoniemen rusthollin ratsumiesesi-isänsä mukaan.[1]

Vuodesta 1891 lähtien Granit-Ilmoniemi vaikutti Porissa, jossa hänellä oli ranskan ja saksan kielten lehtorin virka Porin klassillisessa lyseossa. Lisäksi Granit-Ilmoniemi opetti venäjää Porin tyttölyseossa ja oli mukana perustamassa sekä poikien että tyttöjen ammattikouluja.[2] Hän oli myös yksi Satakunnan Sanomien perustajista ja toimi lehden avustajana[3] sekä kuului Porin kaupunginvaltuustoon.[2] Granit-Ilmoniemi jäi eläkkeelle jo 50-vuotiaana vuonna 1917.[1]

Eläkkeelle jäätyään Granit-Ilmoniemi muutti Helsingin seudulle ja asui muun muassa Espoon Leppävaarassa.[2] Hän harrasti sukututkimusta sekä toimitti useita lehtiä, kuten vuonna 1917 perustamansa Suomen Sukututkimusseuran Genealogica- ja Sukututkija-lehtiä sekä Savon seuran Savotar-lehteä.[1]

Sukututkimuksen lisäksi Granit-Ilmoniemen harrastuksiin kuului musiikin historia, hän muun muassa kiersi ympäri Suomea etsimässä vanhoja nuottijulkaisuja.[4] Granit-Ilmoniemen merkittävin arkistolöytö oli Porin triviaalikoulun nuottikirjat, jotka hän löysi Porin Lyseon kirjastosta vuonna 1907.[5] Lisäksi hän toi julkisuuteen muun muassa Kangasalta peräisin olevan käsikirjoituksen, joka sisälsi 1500- ja 1600-lukujen virsiä.[4]

Vuonna 1916 Granit-Ilmoniemi suututti Jean Sibeliuksen julkaisemalla Uudessa Suomettaressa säveltäjän sukuselvityksen. Sibelius oli pitänyt itseään aatelissukuisena, mutta Granit-Ilmoniemen tutkimus osoitti hänen polveutuvan lähinnä suomenkielisestä maalaisväestöstä ja talonpojista.[6] Vuotta aikaisemmin oli kansatieteilijä Otto Andersson julkaissut Tidning för Musik -lehdessä Sibeliuksen 50-vuotispäivän yhteydessä sukutaulukon, joka korosti säveltäjän ruotsinkielistä maalaistaustaa. Jo tämä oli saanut Sibeliuksen omien sanojensa mukaan "voimaan pahoin",[7] mutta kun Granit-Ilmoniemi lopullisesti murskasi haaveet hänen aatelissukuisuudestaan, menetti Sibelius malttinsa. Hän kutsui päiväkirjamerkinnöissään Granit-Ilmoniemeä muun muassa "raa’aksi ja moukkamaiseksi saappaaksi"[6] (”Som en stöfvel har han behandlat ämnet – rått och plumpt!”).[8]Anderssonin ja Granit-Ilmoniemen sukuselvitysten taustalla olivat kyseisenä ajankohtana käydyt kieliriidat.

Eeli Granit-Ilmoniemen veljiä olivat kunnallisneuvos Bruno Granit-Ilmoniemi[9] ja valokuvaaja Karl Granit.[10] Hänen poikansa Arvi Ilmoniemi (1894–1967) tunnettiin myös sukututkijana sekä Suomen Sosialidemokraatin musiikkiarvostelijana.[11]

• Ahlström-suvun alkuperä (1913)
• Kallavesi – Kuopion kaupungin ja ympäristön tietokirja I (1928)
• Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600–1880 (1931)
• Sakari Topeliuksen esivanhemmat (1933)
• Sukukuvasto 1 (1935)