Edwin Hubble

Edwin Powell Hubble (20. marraskuuta 1889 Marshfield, Missouri – 28. syyskuuta 1953 San Marino, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä. Hubble havaitsi ensimmäisenä, että kauempana olevat galaksit loittonevat nopeammin kuin lähellä olevat. Tästä voitiin päätellä, että maailmankaikkeus laajenee. Galaksien loittonemisnopeuden ja etäisyyden välisen suhteen kaava tunnetaan nykyään Hubblen lakina. Hän myös kehitti galaksimuotojen luokittelun, Hubblen luokittelun.

Edwin Hubble
Hubble vuonna 1931
Hubble vuonna 1931
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1889
Marshfield, Missouri
Kuollut28. syyskuuta 1953 (63 vuotta)
San Marino, Kalifornia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Chicagon yliopisto
Oxfordin yliopisto
Instituutti Mount Wilsonin observatorio
Tutkimusalue tähtitiede, kosmologia
Tunnetut työt Hubblen laki
Hubblen luokittelu
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Hubble-avaruusteleskooppi on nimetty Edwin Hubblen mukaan.

Nuoruus ja opiskelu

Edwin Hubble oli yksi kahdeksanlapsisen perheen pojista. Hän syntyi 1889. Hänen isänsä oli vakuutusalalla työskennellyt liikemies John Powell Hubble. Äiti Virginia Lee James oli kotiäitinä ja huolehti perheestä, sillä hänen miehensä oli usein työmatkoilla.[1] Oppikoulussa Hubble oli lupaava, mutta ei epätavallinen oppilas ja hän oli hyvä urheilussa, sillä hän rikkoi Illinoisin osavaltion korkeushyppyennätyksen.

Edwin tutustui ensimmäistä kertaa tähtitieteeseen kahdeksanvuotiaana katsoessaan kaukoputkella. Tuolloin puhuttiin paljon Marsin kanavista ja asia kiinnosti Edwiniäkin.

Perhe muutti 1800-luvun lopulla Chicagoon, missä Edwin Hubble aloitti myös yliopisto-opinnot.[2] Chicagon yliopistossa hän toimi vuoden ajan tulevan Nobel-voittajan Robert Millikanin laboratorioapulaisena.[1] Hubble pääsi Rhodes-stipendin turvin opiskelemaan Oxfordin yliopistoon.[2] Oxfordissa Hubble opiskeli kolme vuotta ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon oikeustieteestä, johon hän oli suuntautunut isänsä toiveesta.[1]

Hubble palasi Indianaan, missä hän opetti high schoolissa jonkun aikaa espanjaa ja fysiikkaa sekä toimi koripallovalmentajana. Hän oli kuitenkin kiinnostunut edelleen tähtitieteestä. Isän kuoltua vuonna 1913 Hubble päätti jatkaa opiskeluja Chicagon yliopistossa väitöskirjatutkimusta varten. Hän tutki tähtiä yliopiston Yerkes-observatoriossa. Hubblen väitöskirja Photographic Investigations of Faint Nebulae valmistui 1917.[2]

Hubble värväytyi pian valmistumisensa jälkeen ensimmäisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain asevoimiin.[2] Hän oli sitä ennen hyväksynyt Kaliforniassa sijaitsevan Mount Wilsonin observatorion johtajan George Ellery Halen työtarjouksen. Hale piti paikkaa auki Hubblelle sodan loppuun asti. Hubble palveli Ranskassa, mutta todennäköisesti hän ei joutunut sotatoimiin.[1]

Ura

Galaksien löytäminen Linnunradan ulkopuolelta
Hubble käytti tätä 100" (2,5 m) Mount Wilsonin observatorion Hooker-teleskooppia havainnoissaan, jotka hän aloitti vuonna 1919[3]

Vielä 1920-luvulla suurin osa tähtitieteilijöistä uskoi, että maailmankaikkeus on käytännössä Linnunrata.[4] Hubble tutki lokakuussa 1923 valokuvia, jotka hän oli ottanut Hooker-teleskoopilla Andromedan kaasusumusta.[2] Yksi tähdistä oli kefeidityypin tähti, jonka avulla pystyisi laskemaan Andromedan etäisyyden.[4]

Hubble keskittyi kuukausien ajan tähteen ja laski, että se on 7 000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi ja noin 900 000 valovuoden päässä. Harlow Shapleyn teorian mukaan maailmankaikkeus olisi 300 000 valovuoden laajuinen.[2] Se oli suurin arvio maailmankaikkeuden koosta.[1]

Shapley tyrmäsi Hubblen tutkimukset ”roskatieteeksi”. Hubble jatkoi kuitenkin satojen kaasusumuista otettujen valokuvien tutkimusta. Hän oli käytännössä ensimmäinen henkilö, joka osoitti, että Linnunradan ulkopuolella on useita muitakin galakseja.[2] Hän oli 1920-luvun loppuun mennessä löytänyt niin monta galaksia, että pystyi luokittelemaan ne muodon mukaan. Järjestelmää kutsutaan Hubblen luokitteluksi.[4]

Laajeneva maailmankaikkeus

Hubble kiinnostui 1920-luvulla vielä siitä, miksi pääosa galakseista näytti liikkuvan poispäin Maasta. Kysymykseen vastaamisessa auttoi Mount Wilsonin kollega Milton Humason, joka laski galaksien punasiirtymää. Hubble keskittyi päättelemään niiden etäisyyttä.[1]

Hubble havaitsi, että mitä kauempana galaksit ovat toisistaan sitä nopeampaa ne liikkuvat toisistaan poispäin. Havainnon perusteella Hubble päätteli, että maailmankaikkeus laajenee.[4]

Hubble julkaisi 1929 ensimmäisen tutkimuksensa punasiirtymän ja etäisyyden välisestä suhteesta. Hubble ja Humason esittelivät kaksi vuotta myöhemmin perusteellisen todisteen siitä, että punasiirtymän ja etäisyyden suhde oli lineaarinen.[1] Havainto tunnetaan Hubblen lakina.

Uran loppuvaihe

Hubble julkaisi vuoden 1936 jälkeen enää vain vähän uutta tutkimusta. Tuona vuonna häneltä ilmestyi The Realm of the Nebulae -niminen kirja, jossa hän selitti hänen näkemyksiään ekstragalaktisesta tähtitieteestä ja alan historiasta.[1]

Hubble jatkoi uraansa Mount Wilsonilla, mutta toisen maailmansodan aikana hän toimi Aberdeen Proving Ground -harjoitusalueen hallintotehtävissä.[1]

Lähteet
  1. Edwin Hubble Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 16.10.2017. (englanniksi)
  2. King, Gilbert: Edwin Hubble Smithsonian.com. 20.5.2013. The Smithsonian Institution. Viitattu 16.10.2017. (englanniksi)
  3. ”Viimeiset vaiheet”, Universumin salat, s. 113. Bonnier Publications, 2008.
  4. Edwin P. Hubble Goddard Space Flight Center. Viitattu 16.10.2017. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 445. "Edwin Powell Hubble (1889–1953)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.