Edward Canby

Canby syntyi Piatt's Landingissa Kentuckyssä Israel T. ja Elizabeth (Piatt) Canbylle. Hän meni Wabashin collegeen, mutta siirrettiin West Pointin sotilasakatemiaan mistä valmistui 1839. Hän sai komennuksen kakkosluutnantiksi 2. USA:n jalkaväkeen, jossa hän palveli rykmentin adjutanttina. Hän nai Louisa Hawkinsin Crawfordsvillestä Indianasta 1. elokuuta 1839.

Hän taisteli toisessa seminolisodassa ja Meksikon–Yhdysvaltain sodassa, jossa hänet ylennettiin kolme kertaa urheudesta Contrerasissa, Churubuscossa ja viimein everstiluutnantiksi Belén Gatesissa. Hän palveli useissa palveluspaikoissa, muun muassa New Yorkissa ja adjutanttina kenraalin toimistossa Kaliforniassa 1849–1851. Hän palveli vastustamassaan siviilitoimessa Kalifornian arkistossa vuoteen 1851.

Hän palveli tämän jälkeen Wyomingissa ja Utahin sodassa 1857–1858. Hän kohtasi tuolloin ensimmäistä kertaa Henry Hopkins Sibleyn ollessaan tuomarien paneelissa oikeudenkäynnissä, jossa kapteeni Sibley oli syytettynä. Sibley vapautettiin, mutta he tulivat taistelemaan toisaan vastaan sisällissodassa. Canby myös kirjoitti suosituksensa teltalle, jonka Sibley oli keksinyt.

Canby ja Sibley komennettiin molemmat Uuteen Meksikoon, jossa Canby koordinoi vuonna 1860 kampanjan navajo-intiaaneja vastaan, ja sai Sibleyn käynnistämään turhan sieppaus- ja rangaistusoperaation navajoita vastaan, sillä näitä syytettiin uudisasukkaiden elintarvikkeiden varastamisesta. Kampanjan aikana he näkivät tuskin vilaustakaan intiaaneista.

Sisällissodan alettua Canby jäi Unionin armeijaan ja sai komennon Fort Defianceen Uuden Meksikon territorioon. Hänet ylennettiin everstiksi 19. USA:n jalkaväkeen 14. toukokuuta 1861 ja hän seuraavassa kuussa hän komensi Uuden Meksikon sotahallintoa. Hän hävisi prikaatinkenraali Sibleylle Valverden taistelussa helmikuussa 1862. Hän pakotti kuitenkin etelävaltioiden joukot perääntymään Texasiin ja sai unionille voiton Glorieta Passin taistelussa (tosin taistelun voitti todellisuudessa John P. Slough Coloradon vapaaehtoisista rikkomalla Canbyn suoran käskyn antautua täyteen taisteluun konfederaation joukkojen kanssa). Pian tämän jälkeen Canby siirrettiin itään, ja hänen tilalleen nimitettiin kenraali James H. Carleton.

Canbystä tuli New Yorkin kaupungin ja sataman komentaja 17. heinäkuuta 1863. Tämä oli seurausta New Yorkin kutsuntamellakoista, joissa kuoli 120 siviiliä. Canby aloitti kutsunnat uudestaan ja valvoi New Yorkin sataman sotavankileiriä. Hän pysyi virassaan 9. marraskuuta saakka. Sen jälkeen hän meni töihin sotaministeriöön. Vuonna 1864 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän palasi länteen Mississippin länsialueen sotadivisioonan päälliköksi. Tarkka-ampuja haavoitti häntä USS Cricketin kannella White Riverissä Arkansasissa 8. marraskuuta 1864. Canby komensi keväällä 1865 unionin joukkoja Mobile-kampanjassa, joka huipentui Fort Blakelyn taisteluun, joka johti Mobilen häviöön huhtikuussa 1865. Hän hyväksyi konfederaation kenraalin Richard Taylorin antautumisen Citronellessa Alabamassa 4. toukokuuta 1865 ja kenraali E. Kirby Smithin joukkojen antautumisen Mississippijoen länsipuolella 26. toukokuuta 1865.

Sodan jälkeen Canby palveli useiden sotilasalueiden komentajana Louisianassa ja Washingtonin alueella (käsittäen muun muassa Pennsylvanian ja Marylandin). Elokuussa 1870 hänet komennettiin Tyynenmeren rannikolle käymään sotaa intiaaneja vastaan. Modoc-päällikkö Kapteeni Jack tappoi Canbyn kahden apurinsa avustamana 11. huhtikuuta 1873 ampumalla häntä kahdesti päähän ja leikkaamalla hänen kurkkunsa auki. Canby on haudattu Crown Hillin hautausmaahan Indianapolisiin, Indianaan. Kapteeni Jack ja hänen apurinsa hirtettiin lokakuussa 1873.

• Eicher, John H., & Eicher, David J.: Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
• Heyman, Max L., Jr.: Prudent Soldier: A Biography of Major General ERS Canby, 1817-1873, Frontier Military Series III, Glendale, CA: The Arthur H. Clark Co., 1959.
• Filson Historical Society Library: MS #118. "Canby, Edward Richard Sprigg, 1819[sic]-1873. Papers, 1837-1873." A\C214 (1 box, 146 items; includes contemporary newspaper accounts regarding General Canby's death and its aftermath).