Edvin Sippola

Edvin Abraham Sippola (9. maaliskuuta 1893 Kauhava – 13. huhtikuuta 1939) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Perhe ja opinnot

Sippolan vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Sippola ja Kustaava Sippola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Rakel Alice Vesikarin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti keskikoulun kurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Sotilaskoulutusta hän sai tykistö- ja tiedonantokurssilla vuonna 1926 ja konekiväärikomppanianpäällikkökurssilla vuonna 1929 sekä tykistökurssilla vuonna 1931. Lisäksi hän suoritti suojeluskuntain komentajakurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1934.[1][2]

Jääkärikausi
Etelä- ja Pohjois-Hämeen sekä Jyväskylän suojeluskuntapiirien käsivarsikilpi.

Sippola työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

Sippola saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Sippola palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, joka nimettiin myöhemmin ensin Kajaanin sissipataljoonaksi ja myöhemmin Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi. Pataljoonassa hän toimi nuorempana upseerina 4. komppaniassa. Hän erosi armeijasta 24. syyskuuta 1919 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön 1. tammikuuta 1920, jossa hänet nimitettiin paikallispäälliköksi Parkanon suojeluskuntaan. Parkanosta hän siirtyi 10. heinäkuuta 1920 paikallispäälliköksi Huittisiin ja 1. syyskuuta 1922 alkaen Hollolaan. Helmikuun alusta vuonna 1926 hänet nimitettiin Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin 2. sotilasohjaajaksi ja 1. helmikuuta 1930 alkaen I alueen ja 1. helmikuuta 1933 alkaen VIII alueen sekä 5. joulukuuta 1935 alkaen IV alueen päälliköksi. Hänet on haudattu Forssaan.[1][2]


    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917
  • Varavääpeli 11. helmikuuta 1918
  • Vänrikki 29. toukokuuta 1918
  • Luutnantti 16. toukokuuta 1928
  • Kapteeni 9. joulukuuta 1931

Vapaudenristi 4. lk. kunniamerkkinauhaSuomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkin kunniamerkkinauhaVapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauhaSaksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kunniamerkkinauha
Jääkärimerkki
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.