Edvard Tunnustaja

Kun Edvardin isän valta horjui ja vaikeudet alkoivat, vei äiti Emma sekä Edvardin että tämän veljen Alfredin Normandiaan, veljensä Normandian herttuan Rikhard II Hyvän luokse vuonna 1013 pakoon tanskalaisten valloituksia. Tänä neljännesvuosisadan pituisena maanpakolaisaikana, jolloin Englanti oli osa Tanskan kuningaskuntaa, kehittyi Edvardin syvä uskonnollinen vakaumus. Samoin Normandian ja sen elämänmuodon vaikutus näkyi koko hänen myöhemmässä elämässäänkin.

Edvard yritti veljensä Alfredin kanssa paluuta Englantiin 1035 syrjäyttääkseen valtaistuimelta velipuolensa Harald Jäniksenkäpälän. Yritys epäonnistui, Alfred vangittiin, ja hän kuoli saamiinsa vammoihin tai surmattiin. Edvard pakeni sen jälkeen takaisin Normandiaan.

Edvardin isä Ethelred II oli hallitsijana kahdesti, 978–1013 ja 1014–1023. Hän oli järjestyksessä Englannin 15. hallitsija, kun Edvard puolestaan oli 21. Tämä osaltaan kertoo hyvin epävarmoista ja muutoksia täynnä olleesta ajasta Englannin historiassa.

Vuonna 1041 Englannin herrat kutsuivat Edvardin takaisin Englantiin ja nyt halitsemaan yhdessä toisen velipuolensa Hardeknutin kanssa. Kun velipuoli kuoli 1042 tuli Edvardista yksin Englannin hallisija. Hänet kruunattiin kuninkaaksi Winchesterin tuomiokirkossa 3. huhtikuuta 1043.

Valtakautensa vuosina 1045–1050 Edvard perusti Westminster Abbeyn Thamesjoen varrelle Lontoon Cityn yläpuolelle. Westminsterissä sijaitsee myös pyhäinjäännöslipas, joka sisältää Edvardin maalliset jäännökset. Edvard kannusti aktiivisesti solmimaan suhteita herttua Vilhelmin johtamaan Normandian hoviin. Vuonna 1051 hän nimitti normanni Robert Jumiègeslaisen Canterburyn arkkipiispaksi.

Yleisesti englantilainen historiankirjoitus toteaa Edvard Tunnustajan hallituskauden olleen rauhan ja vaurauden leimaamaa aikakautta. Hänellä oli kuitenkin maan hallinnassa mukanaan kolme vahvaa miestä: Wessexin jaarli Godwin, joka hallitsi anglosaksisen kuningaskunnan perusaluetta Wessexiä, Mercian jaarli Leofric, jonka arvovalta perustui hänen avioliittoonsa Lady Godivan kanssa, sekä pohjoisessa Northumbrian jaarli Siward. Näitä ja muita valtakunnan saksilaisia ja tanskalaisia herroja häiritsi Edvardin myötämielisyys Normandiaa kohtaan.

Edvard joutui suuriin ristiriitoihin Englannin mahtimiesten kanssa, mutta he joutuivat maanpakoon. Edvardin päävastustaja oli Wessexin jaarli Godwin. Godwin lienee ollut vastuussa Edvardin veljen kuolemasta, ja jaarli taisteli maan valta-asemasta aina kuolemaansa 1053 asti. Godwinista tuli Edvardin appi tämän naitua jaarlin tyttären Edithin 23. tammikuuta 1045. Godwin lähti maanpakoon vuonna 1051, mutta palasi puoli vuotta myöhemmin vahvempana kuin koskaan. Sen jälkeen Edvard hallitsi vain nimellisesti.[1] Witan valitsi Godwinin pojan Haraldin kuninkaaksi Edvardin kuoleman jälkeen.

Edvard Tunnustaja kuoli tammikuussa 1066 lapsettomana ja siis ilman laillista kruununperijää. Lähin sukulainen ja ehdokas perijäksi olisi ollut veljenpoika Edvard Maanpakolainen, joka kuitenkin eli suurimman osan elämästään Unkarissa ja kuoli pian palattuaan Englantiin vuonna 1057. Tämän jälkeen Edvard määräsi perijäkseen Edvard Maanpakolaisen pojan Edgar Athelingin. "Ulkomaalainen" ja Edvard Tunnustajan kuoleman aikoihin vain noin 14-vuotias Edgar ei kuitenkaan koskaan päässyt kuninkaaksi.

Kruunusta taistelivat Normandian Vilhelm, myöhemmin Vilhelm Valloittaja ja hänen lankonsa Harald Godwininpoika, myöhemmin Harald II, sekä Norjan kuningas Harald Ankara (Hårdråde). Heistä Harald ehti olla hallitsija vain hyvin lyhyen aikaa, kunnes Vilhelm otti vallan. Vilhelm Valloittaja aloitti monella tavalla uuden sivun Englannin historiassa.

Edvard julistettiin pyhimykseksi 1161. Syynä kanonisointiin olivat hänen hyvät tekonsa kristilliselle kirkolle ja ihme, joka tapahtui hänen kuolleelle ruumiilleen, johon ei ollut vuosikymmenten myötä tullut haudassakaan mitään muutoksia. Ranskalaiset lisäävät tähän vielä syyksi myös hänen suuren hurskautensa, joka ilmeni siinä, että hän ei koskaan täyttänyt aviollisia velvollisuuksiaan vaimonsa Wessexin Edithin kanssa. Tämä lienee kuitenkin ajan poliittista propagandaa.

Samaan ranskalaiskansalliseen propagandaan kuuluu myös väite, että Edvard oli huolestuneempi oman sielunsa pelastumisesta kuin kuningaskunnastaan, jossa hän oli kykenemätön luomaan vahvaa hallintoa. Kuitenkin perimätieto Englannissa kertoo hänen olleen kansan ja etenkin köyhien suuresti rakastama. Pyhimyskultti lieneekin paljon myös englantilaista kansallista propagandaa, jota ranskalaiset parhaan kykynsä mukaan pyrkivät mitätöimään.

Edvard Tunnustajan pyhimysjuhlaa vietetään 5. tammikuuta.

• Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan:Englanti. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1995. ISBN 951-579-022-0.
• Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen , avustajana Pentti Papunen. Porvoo: Wernen Söderström Osakeyhtiö, 1965.
• Edvard Tunnustaja brittimonarkian virallisilla sivuilla

• Keskiaikainen kertomus Edvard Tunnustajan sormuksesta, jonka hän antoi apostoli Johannekselle (englanniksi)

Edeltäjä: Hardeknut

Englannin kuningas 1042–1066

Seuraaja: Harald Godwininpoika