Edvard Isto

Iston tunnetuin teos, Hyökkäys, 1899 (öljy kankaalle).

Pierre Puvis de Chavannes, Ilmapallo, 1870 (öljy kankaalle, 138,5 x 86 cm, Musée d’Orsay).

Pierre Puvis de Chavannes, Kirjekyyhkynen, 1871 (136,7 × 86,5 cm, Musée d’Orsay).

Eetu Isto syntyi yhdeksänlapsiseen perheeseen Alavojakkalan kylässä silloisessa Alatornion kunnassa. Hänen vanhempansa Jaakob ja Kaisa Liisa Isto[1] olivat maanviljelijöitä. Eetu oli perheen nuorin lapsi ja ainoa, joka kävi kansakoulun. Koulu sijaitsi Yliraumon kylässä noin kuuden kilometrin päässä Alavojakkalasta. Hänen koulunkäyntinsä loppui kansakouluun, ainakin osittain sen vuoksi, että lähin oppikoulu sijaitsi Oulussa asti. Kansakoulun jälkeen Isto jäi kotiin auttamaan isäänsä tilanpidossa. Täytettyään 18 vuotta hän lähti maalarioppilaaksi Ruotsin puolelle Matarenkiin, jossa hän työskenteli viitisen vuotta serkkunsa yrityksessä.[2]

Isto muutti Helsinkiin vuonna 1888. Jo samana vuonna hän opiskeli Taideteollisuuden keskuskoulussa, ilmeisesti kuitenkin vasta valmistavalla osastolla, koska ei ollut käynyt oppikoulua. Hän elätti itsensä maalarin ja koristemaalarin töillä. Hän teki töitä muun muassa arkkitehti Karl August Wredelle ja myöhemmin rakennusyrittäjä Salomo Wuoriolle. Vuoden tauon jälkeen Isto aloitti opintonsa uudelleen. Hän opiskeli nyt Taideteollisuuden keskuskoulun ylemmällä osastolla ammattimaalariksi. Opintoihin kuului tyylioppia, koristemaalausta, ornamenttimaalausta ja myös esimerkiksi elävän mallin piirustusta.[3] Isto opiskeli mahdollisesti myös Taideyhdistyksen piirustuskoulun iltalinjalla. Päivätyönsä ohella hän oli alkanut myös maalata tauluja.[4]

Isto haki ja sai Suomen Teollisuushallitukselta matkarahaa, jonka turvin hän matkusti lokakuussa 1895 Berliiniin,[5] missä hän opiskeli Berliinin taideakatemiassa. Vaikka hän opiskelun ohella joutuikin tekemään myös tavallisia maalarin töitä, Berliinissä hän sai yhä enemmän aikaa maalata taulujaan. Hän maalasi erityisesti muotokuvia.[6]

Berliinissä Isto maalasi tunnetuimman teoksensa, Hyökkäyksen, jossa kuvataan Venäjän kaksipäinen kotka ahdistamassa Suomi-neitoa. Maalaus valmistui 1899 eli samana vuonna, jolloin tsaari Nikolai II antoi Helmikuun manifestina tunnetun julistuksensa.[7] Maalauksen innoittajana sanotaan toimineen ranskalaisen maalari Pierre Puvis de Chavannesin Saksan–Ranskan sodasta kertovat sommitelmat Ilmapallo ja Kirjekyyhkynen, joista tuli Ranskassa hyvin suosittuja.[1] Kesäksi Isto matkusti Helsinkiin. Siellä hän esitteli tauluaan Kaivopuistossa sijainneessa huvilassa. On myös mahdollista, että taulu viimeisteltiin vasta Helsingissä. Taulun nimeä, Hyökkäys, ehdotti Iston ystävän Benjamin Ajon vaimo Emmi.[8] Hyökkäys levisi painokuvina kaikkialle Suomeen. Isto teetti kuvia sekä Suomessa että Saksassa tuhansia kappaleita.[9] Varsinaisesta teoksesta myytiin 300 kappaletta 20 markan osakkeita, joiden kesken itse taulun omistus arvottiin. Taulun omisti pitkään ruotsalainen liikemies Otto Nordberg, jolta sen osti myöhemmin kunnallisneuvos Niilo Helander. Helanderin kuoltua maalaus lahjoitettiin Suomen kansallismuseoon.[1]

Isto matkusti 1899 takaisin Berliiniin ja vietti siellä vielä pari vuotta maalaten muutamia Raamattu-aiheisia tauluja.[1] Kesällä 1901 hän palasi Suomeen ja Alatorniolle. Alatorniolla hän asui kirkkoherra Johannes Granön vieraana Parasniemen pappilassa.[10] Kotimaassaan Isto ryhtyi maalaamaan lähinnä Tornion, Kemin ja Oulun kaupunkien silmäätekevien muotokuvia. Hän maalasi muotokuvia muun muassa kirkkoherra Granöstä, Oulun lyseon rehtorista Mauno Rosendalista ja kokkolalaisesta tehtailijasta Tuomas Friisistä.[11] Keskeneräiseksi ilman viimeistelyä ja signeerausta jäi poliittinen maalaus Väärä vala, joka esitti Nikolai II:n näköistä miestä vannomassa väärää valaa sormet Raamatulla ja vieressään Suomea kuvaava nainen.[1]

Kirkkoherra Granö lähti keväällä 1902 Siperiaan, jossa hän toimi Siperiaan suomalaisten karkotettujen ja siirtolaisten pappina. Granö ehdotti Istolle aromaisemien maalaamista. Matka toteutui vasta kesällä 1905, kun Isto yhdessä Johannes Granön poikien Johannes Gabrielin ja Paavo Granön kanssa matkusti pastorin asuinpaikkaan Omskiin. Hän vieraili myös Siperian suomalaisten Helsinki-nimisessä kylässä 120 km Omskista itään. Isto sairastui Siperian matkallaan lavantautiin. Syksyllä 1905 hän palasi Suomeen ja pian paluunsa jälkeen kuoli keuhkokuumeeseen alle 40-vuotiaana.[12]

Eetu Isto haudattiin Alatornion hautausmaalle. Oulun Suomalainen Klubi, Väinö Kokon johdolla pystytti Iston haudalle muistomerkin kesällä 1936. Muistomerkissä on kuvanveistäjä Martti Tarvaisen tekemä pronssireliefi, joka on tehty Hyökkäystä mukaillen.[13][14]

• Rönkkö, Pekka: Isto: Eetu Isto (1865–1905) ja Hyökkäys (1899). Ars Nordica 2. Oulu: Pohjoinen, 1990. ISBN 951-749-142-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard Isto Wikimedia Commonsissa

• Edvard Isto taiteilijamatrikkelissa