Eduskuntavaalit 1929

Suomen 13. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1929. Presidentti Lauri Kristian Relander oli antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Aiheena ennen­aikaisiin vaaleihin oli, että edus­kunta oli hylännyt valtion virkamiesten ja toimen­haltijoiden palkkojen korotusta koskeneen laki­esityksen.[1] Yleismaailmallisen laman keskellä varsinkaan Maalaisliitto ja sosialidemokraatit eivät halunneet kuunnella virkamiesten valituksia, vaan kaatoivat Mantereen hallituksen esityksen asiasta.[2]

Eduskuntavaalit 1929
Suomi
1.–2. heinäkuuta 1929
Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
Äänestysprosentti 55,6 % Laskua 0,2 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
 
Johtaja P. V. Heikkinen Matti Paasivuori Kyösti Haataja
Puolue Maalaisliitto Sosiaalidemokraatit Kokoomuspuolue
Saadut paikat 60 59 28
Paikkojen muutos Nousua 8 Laskua 1 Laskua 6
Äänet 248 762 260 254 138 008
Kannatus 26,15 % 27,36 % 14,51 %
  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
 
Johtaja Eric von Rettig K. E. Linna
Puolue STPV Ruotsalainen kansanpuolue Edistyspuolue
Saadut paikat 23 23 7
Paikkojen muutos Nousua 3 Laskua 1 Laskua 3
Äänet 128 164 108 886 53 301
Kannatus 13,47 % 11,45 % 5,60 %
Pääministeri ennen vaaleja

Oskari Mantere
Edistyspuolue

 Uusi pääministeri

Kyösti Kallio
Maalaisliitto

Vaalikamppailun keskittyminen virkamiesten palkkojen ympärille ei saanut suuria kansanjoukkoja liikkeelle, vaan äänestysaktiivisuus laski edellisten vaalien jo alhaisesta äänestysprosentista kaksi prosenttiyksikön kymmenystä ja jäi heikoimmaksi itsenäisen Suomen historiassa. Vaalien tulos oli kuitenkin sikäli mullistava, että se järkytti oikeistoa ja välillisesti laukaisi sen piirissä virinneitä ulkoparlamentaarisia pyrkimyksiä.[3]

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku muu kuin SDP oli eduskunnan suurin puolue. Maalaisliitto sai toisen peräkkäisen suurvoittonsa ja nousi ensimmäistä kertaa eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Lisäpaikkansa se sai lähinnä aiemmin Kokoomusta ja Edistyspuoluetta äänestäneiden maanviljelijöiden tuella. Maalaisliiton voiton taustalla nähtiin suuressa määrin maaseudulla vanhastaan vallinnut herraviha. Sosialidemokraatteja suuremman ääniosuuden saavutti kuitenkin vasta Maalaisliiton seuraaja Suomen Keskusta vuoden 1991 vaaleissa.[3]

Vaalien perusteella muodostettiin Kallion III hallitus, jota seurasi Svinhufvudin II hallitus.

Kansanedustajat

Uusia kansanedustajia olivat mm. SDP:n Aleksi Aaltonen, Väinö Kivisalo, ja Matti Lepistö, Maalaisliiton Albin Asikainen ja Taavi Vilhula, Kokoomuksen Arvi Ahmavaara, Sosialistien Asser Salo, RKP:n Edvard Haga, sekä Edistyspuolueen Aimo Kaarlo Cajander. Paluun eduskuntaan tekivät mm. SDP:n Emanuel Aromaa, Hilja Pärssinen ja Aatto Siren.

Eduskunnan jättivät mm. Maalaisliiton Juho Torppa, Kokoomuksen Lauri Ingman, RKP:n Annie Furuhjelm, sekä Edistyspuolueen Risto Ryti. Eduskunnasta putosivat mm. SDP:n Armas Paasonen ja Otto Toivonen, Maalaisliiton Eero Hatva, sekä Kokoomuksen Hedvig Gebhard.

Tulokset
Äänestysaktiivisuus 55,6 %[4][5] −0,2
Puolue Edustajat Äänet
Osuus Lukumäärä
  Maalaisliitto 60 +8 26,15 % +3,6 248 762 +43 449
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 59 −1 27,36 % −0,9 260 254 +2 682
  Kansallinen Kokoomuspuolue 28 −6 14,51 % −3,2 138 008 −23 442
Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto 23 +3 13,47 % +1,4 128 164 +18 225
  Ruotsalainen kansanpuolue 23 −1 11,45 % −0,8 108 886 −2 119
  Kansallinen Edistyspuolue 7 −3 5,60 % −1,2 53 301 −8 312
Suomen pienviljelijäin puolue 1,08 % –  10 154 – 
Talonpoikaiskansan puolue / Maanviljelijäin puolue 0,13 % −0,1 1 258 −867
Muut 0,26 % +0,1 2 483 +1 309
Yhteensä 200 100 % 951 270 +41 079
Lähde: Tilastokeskus 2004[6]Talonpoikaiskansan puolueen ja Maanviljelijäin puolueen vaaliliiton äänet[7]

Lähteet
  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
  2. Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 394. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  3. Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 85. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  4. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  5. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  6. Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952–467–350–9. ISSN 0081–5063. Verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).
  7. Matti Lackman: Taistelu talonpojasta (Pohjoinen 1985), s. 133.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.