Eduskuntatalo

Eliel Saarisen Valtiopäivätalosta olisi avautunut näkymä Tähtitorninvuorelta merelle. Sisäänkäyntiä olisi koristanut kaksi leijonaveistosta.

Eduskuntatalon julkisivua.

Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta valittiin keväällä 1907. Säätyvaltiopäivien vanhat kokoontumispaikat Säätytalo ja Ritarihuone olivat liian pieniä 200-jäsenistä eduskuntaa varten, joten vuonna 1907 järjestettiin arkkitehtikilpailu uuden eduskuntatalon rakentamisesta. Seuraavana vuonna kilpailun voittajaksi valittiin Eliel Saarinen, joka oli suunnitellut Tähtitorninvuorelle massiivisen kansallisromanttisen parlamenttirakennuksen. Keisari Nikolai II torjui suunnitelman ja vetosi liian korkeisiin toteutuskustannuksiin. Hylkäämiseen saattoi kuitenkin vaikuttaa myös se, että rakennuksesta olisi tullut näkyvä kansallinen symboli Suomessa, joka oli tuolloin vielä osa Venäjää.[1]

Eduskunta toimi 1930-luvun alkuun tilapäistiloissa. Vuodet 1907–1910 istunnot pidettiin Helsingin VPK:n talossa Hakasalmenkadulla (nyk. Keskuskatu) ja 1910–1930 Heimolan talossa Hallituskadulla (nykyisin Yliopistonkatu) Vuorikadun kulmassa.[2] Molemmat rakennukset on sittemmin purettu. Valiokunnat sekä eduskunnan hallinto-osasto ja kirjasto toimivat Säätytalossa, jonka laajentamista eduskuntataloksi pidettiin pitkään yhtenä vaihtoehtona.

Vuonna 1918 asetettiin komitea pohtimaan juuri itsenäistyneen maan uusien hallintorakennusten sijoittamista Helsingin keskustaan Unioninkadulle (Komiteanmietintö N:o 2/1920). Komitean sihteerinä toiminut arkkitehti J. S. Sirén luonnosteli tuolloin ensimmäisen hahmotelmansa Suomen uudeksi eduskuntataloksi, mikä jo ennakoi sittemmin toteutunutta julkisivua pylväsrivistöineen.[3] Tämäkään suunnitelma ei johtanut toimenpiteisiin.

Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu eduskuntatalon sijainnista. Paikaksi ehdotettiin muun muassa Norrménin talon tonttia Katajanokalla.[4] Lopulta valittiin kuitenkin kallioinen Arkadianmäki Läntisen viertotien (nyk. Mannerheimintie) varrella Etu-Töölössä. Seuraavana vuonna järjestettiin eduskuntatalon suunnittelukilpailu, jossa voiton vei arkkitehtitoimisto Borg–Sirén–Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (latinaa, tarkoittaa Puhujille). Kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, J. S. Sirén, sai lopullisen suunnittelutyön hoidettavakseen. Talon rakennustyöt aloitettiin 1926 ja se valmistui vuonna 1931. Käyttöön Eduskuntatalo vihittiin 7. maaliskuuta 1931.[2]

Koko suunnittelu- ja rakennustyön ajan Sirénin lähin apulainen oli arkkitehti Arvo Muroma. Suunnittelua varten perustetussa piirustuskonttorissa työskentelivät myös arkkitehdit Hugo Borgström, Risto Luukkonen sekä Sirkka Koskela. Rakennustyömaan vastaavina mestareina toimivat aluksi Kaarlo Angervuori ja myöhemmin Oskari Tuominen.

Eduskuntatalon rakennuskivet louhittiin Kalvolan Taljalan kylässä sijaitsevasta Rantalan graniittivuoresta. Kivet kuljetettiin Kuurilan rautatieasemalle, jossa ne lastattiin rautatievaunuihin Hämeenlinnaan vietäviksi. Kivet muokattiin lopulliseen asuunsa Heinäsen kivenveistämössä Hämeenlinnassa.[5]

Ilmakuva Eduskuntatalosta vuonna 2020. Kuvassa näkyvät sivuille rakennetut matalammat laajennusosat.

Toisen maailmansodan jälkeen eduskunnan työkenttä laajeni ja monipuolistui ja se alkoi kärsiä pahenevasta tilapulasta. Kahden tai neljän edustajan yhteishuoneissa työskennelleille kansanedustajille haluttiin saada omat työhuoneet, ja lisäksi paisunut hallinto sekä kirjasto tarvitsivat lisätiloja. Suunnittelukilpailu rakennuksen laajentamisesta järjestettiin vuonna 1970, ja Arkkitehtitoimisto Pitkänen, Laiho & Raunion suunnittelema kolmiosainen laajennus valmistui vuonna 1978.[2]

Laajennusosat suunniteltiin siten, että ne sulautuivat ympäristöönsä eivätkä muuttaneet Eduskuntatalon ulkonäköä. Päärakennuksen molemmille puolille, Sirénin suunnittelemien henkilökunnan asuntosiipien taakse, rakennettiin matalat A- ja B-rakennukset, joihin sijoitettiin kansanedustajien työhuoneita. Lisäksi eteläisessä A-rakennuksessa ovat lähetystöjen vastaanottotilat ja auditorio sekä pohjoisessa B-rakennuksessa eduskunnan maineikkaat saunatilat. Päärakennuksen takana on puolikaaren muotoinen kirjasto- ja hallintorakennus (C-rakennus). Päärakennuksen ja C-rakennuksen väliin jää Puhemiehenaukioksi nimetty puolipyöreä aukio.[2]

Eduskuntatalo peruskorjattiin vuosina 1979–1985. 1980-luvun alussa C-rakennuksen vieressä sijaitseva Hilding Ekelundin suunnittelema Kaupunkiliiton talo siirtyi eduskunnan työhuone- ja kokoustiloiksi (D-rakennus).[2]

Pääartikkeli: Pikkuparlamentti

Edelleen lisätilan tarpeessa järjestettiin vuosina 1998–2000 suunnittelukilpailu eduskunnan lisärakennuksesta, joka valmistui vuonna 2004 ja jolle vuonna 2006 annettiin nimi Pikkuparlamentti.[6]

Eduskuntatalon peruskorjaus käynnissä syksyllä 2015.

Eduskunnan käytössä olevat eri kiinteistöt peruskorjattiin vuosina 2007-2017. Itse Eduskuntatalon peruskorjaus alkoi keväällä 2015. Viimeinen peruskorjausta edeltävä täysistunto Eduskuntatalossa pidettiin 14. maaliskuuta 2015.[7] Päärakennusremontin ajan eduskunta kokoontui väistötiloissa viereisen Sibelius-Akatemian konserttisalissa.[8] Tavoitteena oli saada korjaustyöt valmiiksi vuoteen 2017 mennessä, jolloin vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa.[9]

Ensimmäistä kertaa Eduskuntatalon talotekniikkaa ja rakennetta peruskorjattiin kokonaisuutena.[8] Talotekniikka, vesi- ja viemäriputket, lämmitysjärjestelmät ja ilmanvaihto uusittiin kokonaan. Samoin vesikatto uusittiin, ikkunat korjattiin ja neljän sisäpihan julkisivut remontoitiin. Myös portaat kunnostettiin, sisäpuolisia pintarakenteita konservoitiin ja rakennuksen alle louhittiin uusia tiloja.[8] Remontissa pyrittiin palauttamaan sisätilojen vanhat värisävyt ja istuntosalin pronssiveistokset vaihdettiin takaisin alkuperäisiin kullattuihin kipsiveistoksiin.[10] Myös Eduskuntatalon alkuperäiset huonekalut, ovet ja muu irtaimisto kunnostettiin.[11]

Peruskorjauksen kokonaiskustannusten arvioitiin olevan 273 miljoonaa euroa. Kustannusarvio kolminkertaistui vuodesta 2007.[8]

Peruskorjaus valmistui elokuussa 2017, ja kansanedustajat aloittivat syysistuntokauden 5. syyskuuta 2017 peruskorjatussa Eduskuntatalossa.[12]

Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee pääaula, jonka molemmissa päissä ovat hissiaulat sekä ylempiin kerroksiin johtavat marmoriportaikot. Aulan takana ovat Eduskuntaravintola, puhemiehen edustustilat sekä useita palveluyksiköitä, muun muassa tietopalvelu ja sanomalehtisali (virall. kansanedustajien lukusali).[2] Alkuaan myös Eduskunnan kirjasto toimi rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.

Toinen kerros on Eduskuntatalon pääkerros, jossa sijaitsevat sen tärkeimmät tilat. Sen keskuksena on pyöreä täysistuntosali, jota rakennuksen neljä siipeä reunustavat.[2]

Istuntosalissa eduskunta pitää täysistuntonsa. Sali on muodoltaan pyöreä, halkaisijaltaan 25 metriä ja korkeudeltaan 24 metriä. Lähes koko rakennuksen läpi pystysuunnassa ulottuva sali saa luonnonvalon pyöreästä lanternimaisesta kattoikkunasta.

Istuntosali on paikka, johon saavat täysistunnon aikana mennä vain kansanedustajat ja istunnossa työskentelevät virkamiehet. Jos ministeri ei ole kansanedustaja, hän saa olla vain ministeriaitiossa.[26]

Istuntosalin kalustus on tehty pähkinänruskeasta palisanteripuusta[27] ja sommiteltu tiukan symmetrisesti. Kansanedustajien paikat on ryhmitelty puolikaaren muotoon siten, että puhemiehestä katsoen vasemmalla istuvat vasemmistoryhmien edustajat, keskellä keskiryhmien ja oikealla puolella oikeistoryhmien edustajat. Salin länsireunalla on puhemiehen koroke, jolta istuva puhemies tai varapuhemies johtaa eduskunnan istuntoja. Korokkeen edessä on pyöreä, matalalla aidalla muusta salista erotettu pöytä sihteerien ja ennen myös pikakirjoittajien työskentelyä varten. Puhemiehen korokkeen molemmin puolin ovat puhujankorokkeet, joilta kansanedustajat pitävät viralliset puheensa istuntojen aikana. Kummankin korokkeen etuseinämään on kiinnitetty hopeoidusta messingistä valmistetut uurnat. Niitä käytetään salissa suoritettavissa lippuäänestyksissä (lähinnä puhemiehistön valinnassa, vuoteen 1988 myös presidentinvaaleissa). Puhujankorokkeiden molemmilla puolilla on leveät aitiot. Salista katsoen oikeanpuoleinen on hallituksen aitio ja vasemmanpuoleinen virkamiesten aitio. Aitioiden yläpuolella ovat äänestystaulut, joiden kautta ilmoitetaan salissa suoritettavien elektronisten äänestysten tulos.

Julkisivun puoleisessa itäsiivessä eli pääaulan yläpuolella on Valtiosali. Valtiosalissa on ovi istuntosaliin ja virallisissa tilaisuuksissa se toimii eduskunnan juhlasalina. Eteläsiivessä on Eduskuntatalon kahvila. Länsisiipi on puhemiehistön käytössä: sen läpi kulkee puhemiehen käytävä, jonka varrella ovat eduskunnan puhemiehen ja kummankin varapuhemiehen työhuoneet sekä puhemiesneuvoston kokoushuone. Pohjoissiipi puolestaan on hallituksen käytössä, ja siinä sijaitsevat hallituksen kokoushuone ja vastaanottohuone sekä pääministerin huone.

Kolmannessa kerroksessa on virkamiesten työhuoneita ja tiedotusvälineiden tilat, joista on käynti istuntosalin alalehterillä sijaitsevalle lehdistöparvelle. Kerroksessa toimii myös osa valiokunnista.[2]

Neljäs kerros on varsinainen valiokuntakerros, jossa sijaitsee myös entinen suuren valiokunnan kokoushuone. Huone on nykyisin valtionvarainvaliokunnan käytössä suuren valiokunnan siirryttyä Pikkuparlamenttiin.[2]

Viidennessä ja kuudennessa kerroksessa sijaitsevat eduskuntaryhmien tilat, kokoushuoneet ja toimistot.[2]