Édouard de Laboulaye

Édouard René Lefebvre de Laboulaye (18. tammikuuta 1811 Pariisi, Ranska[1] – 1883[2]) oli ranskalainen oikeustieteen professori ja politiikan tutkija. Hän oli myös suuri Yhdysvaltain-ystävä, joka näki Yhdysvallat demokratian ja vapauden airuena, josta Ranskakin voisi ottaa mallia. Vapaudenpatsaan lahjoittaminen Yhdysvalloille oli hänen ajatuksensa.[1]

Édouard de Laboulaye, Vapaudenpatsaan ideoija.

Laboulaye julkaisi vuosina 1855–1866 kolmiosaisen teoksensa Yhdysvaltain historiasta. Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua hän julkaisi artikkelin "Yhdysvallat ja Ranska". Artikkelissaan Laboulaye korosti näiden kahden maan historiallista sidettä, joka juonsi juurensa Yhdysvaltain vapaussotaan.[3] Yhdysvaltain Pariisin-konsulikenraali John Bigelow levitti Laboulayen artikkelia pamflettina ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Laboulaye ei itse koskaan käynyt Yhdysvalloissa, mutta häntä arvostettiin siellä suurena amerikanystävänä, ja hän sai Harvardin yliopiston kunniatohtorin arvon 1864.[4]

Laboulaye tuki ahkerasti liittovaltiota ja vapautta puolustavan presidentti Abraham Lincolnin uudelleenvalintaa. Vuonna 1865 Yhdysvaltain kongressi sääti yksilönvapaudet turvaavan ja orjuuden lakkauttavan 13. lisäyksen perustuslakiin.[5] Samana vuonna Laboulayesta tuli Ranskan emansipaatiokomitean puheenjohtaja; komitea pyrki muun muassa avustamaan vapautettuja amerikkalaisorjia.[6] Laboulayeen teki suuren vaikutuksen orjuuden kieltäminen Yhdysvalloissa ja demokratian voitto. Abraham Lincolnin murha pian sodan jälkeen järkytti ranskalaisia laajasti, ja Laboulaye ehdotti vuonna 1865 että maat juhlistaisivat ystävyyttään ja yhteisiä ihanteitaan rakentamalla yhdessä vapauden ja Yhdysvaltain itsenäisyyden monumentin.[7] Ehdotuksensa pohjalta hän loi kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdin kanssa suunnitelman Vapaudenpatsaasta. Se pystytettiin lopulta New Yorkin edustalle vuonna 1886 Laboulayen itsensä jo kuoltua.[1]