Edmund Rubbra

Charles Edmund Duncan Rubbra (23. toukokuuta 1901 Northampton, Iso-Britannia − 14. huhtikuuta 1986 Gerrards Cross, Buckinghamshire, Iso-Britannia) oli brittiläinen säveltäjä, pianisti ja opettaja. Hänet tunnetaan erityisesti sinfonikkona.

Rubbra oli syntyisin vaatimattomista oloista, ja hänen musikaalisuutensa ilmeni varhain. Hän sai piano-opetusta kahdeksanvuotiaasta alkaen. Perheen heikon rahatilanteen takia hän joutui jättämään koulunkäynnin kesken 14-vuotiaana, ja hän työskenteli toimisto- ja rautatieapulaisena. Hän opiskeli musiikkia yksityisesti Cyril Scottin johdolla, ja vuonna 1921 hän pääsi apurahan turvin opiskelemaan Lontoon Royal College of Musiciin, jossa hänen opettajiinsa kuului muiden muassa Gustav Holst.

Päätettyään opintonsa vuonna 1925 Rubbra työskenteli opettajana, pianistina ja musiikkitoimittajana. Hän palveli armeijassa toisen maailmansodan ajan ja perusti Joshua Glazerin ja William Pleethin kanssa pianotrion, joka esiintyi vuoteen 1956 saakka. Trio vieraili myös Suomessa.

Rubbra opetti musiikkia Oxfordin yliopistossa (1947–1968) ja Guildhallin musiikki- ja teatterikoulussa (1961–1974). Rubbra kääntyi katoliseen uskoon vuonna 1947. Hän sai Brittiläisen imperiumin komentajan arvon (CBE) vuonna 1960.

Vaikka Rubbra loi sävellystuotantonsa 1900-luvulla, hän oli sitoutunut tonaalisuuteen ja perinteiseen kontrapunktiin, ja hän laati myös kontrapunktitekniikan oppikirjan. Hänen omaleimainen sävellystyylinsä tuo mieleen Johannes Brahmsin, ja hän kehittelee pienistä alkuaihelmista laajoja sävellysmuotoja. Suurinta suosiota hän nautti 1930-luvulla.

Rubbran sävellystuotanto on laajahko: 164 opusnumeroin varustettua teosta. Niiden joukossa on 11 sinfoniaa, 4 jousikvartettoa ja useita konserttoja sekä hengellisiä kuoroteoksia. Ennen kuolemaansa hän oli aloittanut 12. sinfoniansa.

Rubbra oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli ranskalainen viulisti Antoinette Chaplin, ja heille syntyi kaksi poikaa. Toinen puoliso oli Colette Yardley, ja heille syntyi yksi poika.