Edgar Pierre Jacobs
Edgard Félix Pierre Jacobs (30. maaliskuuta 1904 Bryssel, Belgia – 20. tammikuuta 1987) tunnetaan paremmin kirjailijanimellään Edgar P. Jacobs. Hän oli belgialainen sarjakuvan tekijä (kirjoittaja ja piirtäjä). Hänen tunnetuin sarjakuvansa oli Blake ja Mortimer. Hän myös teki yhteistyötä Hergén kanssa. Jacobsia pidetään yhtenä tärkeimmistä ns. ligne claire (selkeä viiva) -tyylisuunnan edustajista sarjakuvissa.
Elämä ja teot
Jacobs valmistui vuonna 1919 kaupallisesta oppilaitoksesta, jonne hänen vanhempansa olivat hänet lähettäneet. Sieltä valmistuttuaan hän vannoi itselleen, ettei koskaan tekisi toimistotöitä. Hän piirsi vapaa-aikanaan, mutta keskitti suurimman osan huomiostaan musiikin ja draaman opiskeluun. Vuonna 1929 hän sai Belgian valtion vuosipalkinnon klassillisesta laulusta. Taloudellisesti ajat olivat kuitenkin vaikeat, koska suuri lama iski täydellä voimalla Brysselin taidepiireihin.
Laulettuaan baritonina oopperassa vuosina 1919–1940 Jacobs ryhtyi lopulta kokopäivätoimiseksi piirtäjäksi. Hän teki mainoksia ja kuvitusta aikakauslehti Bravoon vuoteen 1946 saakka. Julkaisu oli suosittu ja sen levikki oli parhaimmillaan 300 000.
Kun toisen maailmansodan aikaiset saksalaiset miehitysjoukot Belgiassa estivät hankkimasta jatkoa amerikkalaiseen sanomalehtisarjakuvaan Flash Gordon, Jacobsia pyydettiin kirjoittamaan ja piirtämään sarja loppuun. Saksalainen sensuuri kielsi senkin parin viikon kuluessa. Jacobs julkaisi lopulta Bravossa ensimmäisen jatkosarjakuvansa, Le Rayon U, joka oli pitkälti hyvin samantyylinen kuin Flash Gordon.
Hänestä tuli hyvä ystävä Hergén kanssa ja hän auttoi vuonna 1943 albumien Tintti Afrikassa, Tintti Amerikassa, Kuningas Ottokarin valtikka ja Sininen Lootus uudelleenpiirtämisessä. Sen jälkeen hän antoi panoksensa albumien Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli tekemisessä. Hergé ei itse pitänyt oopperasta ja hän kiusasi vuosien ajan lempeästi ystäväänsä Jacobsia Tintin sivuhahmoihin kuuluvan oopperalaulaja Bianca Castafioren avulla. Hergé antoi parille pikkuhahmolleen Jacobsin ulkomuodon (Tuhatkaunon tapauksessa Jacobini Faustin mainoksessa sekä Tintti-pukuisena pyöräilijänä, Faaraon sikareissa yksi kannen muumioista).
Vuonna 1946 Jacobs oli yksi Le journal de Tintin -lehden taiteilijaryhmästä ja silloin lehdessä ilmestyi myös hänen ensimmäinen Blake ja Mortimer -tarinansa Le Secret de l'Espadon. Vuonna 1947 Jacobs lopetti yhteistyönsä Hergén kanssa, mutta he pysyivät kuitenkin hyvinä ystävinä.
Vuonna 1973 Jacobs työsti ensimmäisen täyspitkän tarinansa, Le Rayon U, uudelleen ja julkaisi omaelämäkertansa Un opéra de papier: Les mémoires de Blake et Mortimer. Hän kirjoitti myös käsikirjoituksen Les Trois Formules du Professeur Saton jatko-osaksi, mutta albumin piirtäminen jäi kesken. Bob De Moor pyydettiin piirtämään valmiiksi albumi, joka ilmestyi 1990.
Jacobsin muistoksi on pystytetty peräti kaksi sfinksiä. Yksi niistä on lähellä Brysseliä Bois des Pauvresissa hänen kotitalonsa paikalla ja toinen hänen haudallaan Lasnen hautausmaalla, sekin Brysselin läheisyydessä. Hautausmaan sfinksillä on poskiparta, jonka takia se näyttää hyvin paljon Philip Mortimerilta, Jacobsin sarjakuvien päähahmolta.
Jacobsin perikunta on julkaissut uudelleen kaikki Jacobsin albumit. Jacobs Studios on yhä toiminnassa. Blakea ja Mortimeria tehdään uusien tekijöiden voimin.